Riku Riippaja koivuveistos.
Teksti ja kuvat: Hannele Salminen
Riku Riipan näennäisen eleettömiin veistoksiin on latautunut vahvaa tunnetta hänen näyttelyssään Galleria Duetossa. Veistosten esittämät hahmot ovat vaipuneet ajatuksiinsa, kääntyneet sisäänpäin.
Silti niistä säteilee – tai kenties juuri siksi – intensiivistä levollista tunnelmaa, jonka aistii lähes käsin kosketeltavana. Riippa kertoo teostensa lähtökohdan olevan visuaalinen. ”En suunnittele niitä etukäteen, vaan teokset kumpuavat alitajunnastani. Pelaan omilla tunnetiloillani. Katsoja näkee ne omalla tavallaan. Kaksi eri ihmistä ei voi kokea niitä samalla tavalla.”
Veistoksilla ei ole nimiä vain niiden materiaali on mainittu: koivu, tervaleppä, keramiikka, kipsi. ”Vaikka nimi antaakin veistokselle yhden ulottuvuuden lisää, silti se voi ohjata liikaa teoksen tulkintaa. Sitä paitsi nimeäminen tuntuu minusta vaikealta, koska isäni on niin hyvä siinä”, Riippa naurahtaa. Esa Riippa on hieno taidegraafikko, jonka teoksilla on nimiä kuten: Carpe Diem, Kolke ja Syksyn sävel.
Riku Riippa on luonut teostensa elävän pintastruktuurin kaivertamalla, polttamalla ja erilaisilla pigmenteillä. Veistosten hiljaisesta läsnäolosta säteilee jotain selittämätöntä. Taiteilijan sanat ”pelkistän kunnes ydin jää jäljelle”, saivat Virpi Valtaojan vertaamaan Riipan työskentelyä nobelisti Jon Fossen teoksen Toinen nimi taiteilijaan, joka maalasi pimeydestä hohtavaa valoa. ”Pimeydestä kumpuava valo, jota Asle maalaamalla tavoittelee, symboloi Fossen pyrkimystä kirjoittaa näkymätön, perimmäinen totuus näkyväksi”, kirjoitin teoksesta. http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2025/07/jon-fosse-toinen-nimi-septologia-i-ii.html
Levolliseen tunnelmaan, pois kaupungin hälystä pääsee 19.10. saakka Galleria Duetossa. https://www.galleriaduetto.fi
