Helsinki, 2002.
Teksti Hannele Salminen
Kuvat Pentti Sammallahti
Pentti Sammallahti (s. 1950) aloitti valokuvaamisen jo teinipoikana 1960-luvulla ja hänestä kehittyi ensimmäisiä suomalaisia valokuvataiteilijoita. Palkittu kuvaaja tunnetaan laajalti myös ulkomailla. K1 Galleriassa Kampin ostoskeskuksen pohjakerroksessa on paraikaa esillä 200 hänen itse kehittämäänsä valokuvaa vuosilta 1964–2022 näyttelyssä Me kaksi 25.2.2024 saakka.
Eri puolilla maailmaa ja eri vuosikymmeninä otettuja valokuvia yhdistää tietenkin korkealaatuisuus, mutta ennen kaikkea kahden olennon, ihmisen, eläimen tai ihmisen ja eläimen välinen vuorovaikutus. Sammallahti on usein osunut ratkaisevalla hetkellä paikalle ja vanginnut näkemänsä taidokkaaksi, monesti humoristiseksi sommitelmaksi.
(Yksityiskohta teoksesta Siberia, Venäjä, 1991.)
Kaikki kuvat eivät kuitenkaan hymyilytä tai hellytä. Näyttelyssä on mukana myös valokuvia köyhyyden lannistamista ihmisistä ja eläimistä, toivottomuudesta. Näin entisenä heppatyttönä oli tuskallista katsoa kuvaa hevosesta, joka oli jaloistaan sidottu, ettei se karkaisi. Tuskinpa, niin laihalta se näytti. Mutta taide ei väistä vakaviakaan aiheita. Sen luoma tunne voi parhaimmillaan auttaa, sysätä muutoksen liikkeelle.
tiede menee eteenpäin ja kehittyy, taide pysyy, on ikuista
Valokuvataiteesta on nykyään tullut eräänlainen enemmän tai vähemmän onnistuneiden kokeilujen temmellyskettä. Pentti Sammallahden hieno näyttely tuo tähän sameuteen raikkaan tuulahduksen. Mestarin sanoin: ”tiede menee eteenpäin ja kehittyy, taide pysyy, on ikuista”.
