Teksti ja kuvat Hilkka Kotkamaa
Ei tiennyt H C Andersen kirjoittaessaan 1837 satua Pienestä Merenneidosta, että siitä tehdään monia kirjoja, lukuisia elokuvia ja maailman mahtavampia musikaaleja. Nyt on jälleen Pieni Merenneito saanut uusintaensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa. Jo 2020 tämä suuritöinen ja monia alan huippuja työllistänyt musikaali pyöri samalla näyttämöllä, kunnes korona katkaisi esittämisen siivet. Onneksi asiaan on nyt palattu ja musikaalia esitetään täysille katsomoille.
Rakastan tätä tarinaa, johon tutustuin jo lapsena. Nyt aiheesta on tehty myös tuore, raikas elokuva.
Ariel on merenneito, joka ei tyydy osaansa, vaan haluaa muuttua omaksi itsekseen, tanssivaksi ja pyrstöstään vapaaksi naiseksi rakastamaan ketä haluaa. Tarinassa on jännitystä, kaunis ääninen Ariel, uljas prinssi Erik, pahiksena mustekala Ursula jne.
Puvustus on komeaa, kirjavaa ja kimaltavaa, musiikki tarttuvaa ja juoni selkeä. Ihmeellisintä on kuitenkin lavastus. Miten kekseliäästi on näyttämölle loihdittiin vedenalainen maailma, ovathan näytelmän tapahtumat puoliksi meren pinnan alla! Valoilla, väreillä, musiikilla, tanssilla, laululla ja liikkeillä se onnistuu. En keksi ikää enkä ihmistyyppiä, jolle Pieni Merenneito ei sopisi. Hyviä musikaaleja ei onneksi enää tarvitse lähteä katsomaan ulkomaille.
