Taiteilija katselee suurikokoisen kudonnaisen läpi, josta hän on kemikaaleilla syövyttänyt keinotekoiset materiaalit pois. Siitä nimi: Gradually more light seeps in.
Kuvat ja teksti: Hannele Salminen
Lukas Malte Hoffmannin näyttely Lupauksia kaappaa katsojan heti ovensuusta kaksin käsin Sinnen galleriatilaan. Leikkisää, uteliaisuutta herättävää, tuumin suurikokoisen maalarinteipillä piirretyn kämmenen suojissa erilaisia veistosinstallaatioita katsellessani. Aloitan tutkimusretkeni tarkastelemalla taiteilijan pientä uudenvuodentinaa, teosta nimeltä 2025, joka keinuu katosta ripustetun tyynyn uumenissa. Se tietää taiteilijan lupaukset.
Meillä jokaisella on henkilökohtaisia lupauksia, joista yritämme pitää kiinni. Ne ovat, kuten näyttelyn kuraattori Markus Åström toteaa, eräänlaisia virstanpylväitä ohi lipuvassa ajassa. Jotkin lupaukset pitävät pintansa, toiset eivät selviä muutosten kourissa. Lupaukset ovat kuitenkin tärkeää puhetta itsellemme, opettavat itsetuntemusta, vievät tunteidemme ytimeen.
Taiteilija on antanut näkyvän muodon lupauksilleen, joita katsellessa taiteidenväliset määritelmät liudentuvat. Hän muovaa teoksillaan myös niitä ympäröivää tilaa ja käyttää teoksiinsa tarpeen mukaan monenlaisia materiaaleja: terästä, silikonia, pellavaa, LED-nauhoja, ruukkukasvia ja pölyä!
Entä pitivätkö Hoffmannin lupaukset? ”Kaikki paitsi yksi”, taiteilija vastaa. Arvaan oikein, että kyse on särkyneestä terässydämestä, jota hän on yrittänyt ommella kokoon nimeltään Its lasts forever and then it is over. https://proartibus.fi/fi/tule-meille/sinne
Lupausten pariin pääsee samoilemaan 19.10 saakka Sinnessä.
