Kuvassa yksityiskohta teoksesta Vartiovaihto.
Aivan kuin kuulisin Eino Leinon kauniin, monitasoisen lauluksi sävelletyn runon Nocturnen hiljaa soivan korvissani kun kiertelen Katarina Reuterin tunnelmallisessa näyttelyssä Näkymä järvelle ja muita maalauksia Galleria G:ssä.
Taiteilija kertoo, että maalauksissa näkyy hänen työhuoneensa lähistöllä olevia maisemia. Mutta tämä on vain johdatusta siihen runsaaseen, elämää kuhisevaan maailmaan, jota taiteilijan pienikokoiset, mutta intensiivistä latausta säteilevät teokset kuvaavat. Reuter on onnistunut taidokkaasti taltioimaan eläinten ja pienten otusten salaista universumia, jonne tarkkasilmäinen varis opastaa maalauksessa Näkymä järvelle.
Siellä lumikko ja hiiri ihmettelevät yhdessä kuuta teoksessa Sopu. Ikkunalla verhoon solmittu sulka on niin elävästi maalattu, että sen pehmeän hivelyn suorastaan tuntee ihollaan. Hämähäkit kutovat seittejään, jotka ovat kuin esirippuja tapahtumiin. Monissa teoksissa ohuen ohuet verkot tuovat syvyyttä, muistuttavat että me olemme niiden toisella puolella.
Reuterilla on taito luoda pienestä suurta, paljastaa se mitä me emme huomaa. Vahvat, tummasävyiset maalaukset ovat kuin renessanssin ajan hovimaalauksia. Nyt hovina vain on mystinen metsä ja sen asukit. Kierros salomailla päättyy, kun illan violetti huntu laskeutuu Näkymiä järvelle -maalauksessa. On yökkösten aika. Mutta uusi päivä koittaa, jolloin metsän siimekseen voi astella 27.9. saakka Galleria G:ssä https://www.taidegraafikot.fi/galleria-g/
Ruislinnun laulu korvissani..
