Salin seinällä olevat ketunnahat ja lukuisat sarvet kertovat runoilijan vapaa-ajan harrastuksista.
Porvoo on Runebergin oma kaupunki, ehdottomasti! Idyllinen pikkukaupunki tekee kaikkensa vaaliakseen suurmiehensä muistoa.
Teksti ja kuvat Marja-Liisa Kinturi
Pistäytyminen J.L. Runebergin kotimuseossa antaa uutta valaistusta Maamme laulun ja Vänrikki Stoolin tarinoiden runoilijasta ja hänen taustoistaan. Se tuo esiin myös hänen herkullisista tortuistaan ja kauniista puutarhastaan kuuluisan vaimonsa Frederika Runebergin kulissien takana.
Runebergin talo ja kotimuseo on sopiva ensimmäinen pistäytymiskohde, jos sattuu seilaamaan Porvooseen vanhan ja kunnioitettavan, runoilijan nimeä kantavan laivan kyydissä. Parituntinen matka Helsingistä Porvooseen sujuu laineilla rattoisasti ja seurana on usein monikansallinen matkailijakaarti.
Kotimuseo idyllisessä puutalossa Aleksanterinkatu 3:ssa kiivettäessä ylös laivarannasta, on varsinkin kesällä kukoistavine puutarhoineen näkemisen arvoinen. Talo on vaikuttava, iso ja kaunis sekä ulkoa että sisältä. Kesällä edelleen hyvin hoidettu puutarha kukoistaa värikkäänä, ja piharakennukseen sijoitettu pieni lasten leikkihuone vanhoine pöytineen, tuoleineen ja leikkikaluineen kertoo menneestä. Yksinkertaiset leikit innostavat edelleen: Pihalla on hiekkalaatikko pehmokaloineen, joiden suussa on pieni metallinpala. Tarjolla on onkia, joiden magneettikoukuilla kaloja voi sitten pyydystää. Kalastusharrastuksen ympärille kerääntyy nopeasti naurava joukko nuoria. Hauska idea vaikka kotipihan leikkijöille napattavaksi.
Sisällä isossa talossa liikutaan salista ja huoneesta toiseen suojatöppösissä tai sukkasillaan, jotta vanhat lattiat eivät kulu. Nähtävää riittää alkaen seinällä olevista metsästysaseista, sarvista ja ketunnahoista ja päättyen tuon aikakauden tyypillisiin huonekaluihin sekä kiillotettuja kuparikattiloita, kuparipannuja ja muita taloudessa tarvittavia esineitä pullollaan olevaan komeroon.
Isänmaa, kotimaa, synnyinmaa?
Runeberg syntyi 1804 Pietarsaaressa, siis Suomessa, mutta Suomi oli tuolloin vielä osa Ruotsia, joten Runebergin synnyinmaa oli Ruotsi. Suurimman osan elämästään hän oli keisarillisen Venäjän alamainen, mutta kuollessaan vuonna 1877 jo vankasti itsenäisen Suomen kansalainen. Se panee miettimään, mistä ihmisen identiteetti syntyy ja miten esimerkiksi pakolaiset ja siirtolaiset asian nykyisin kokevat.
Kaikesta näkyy, että tämän runoilijan leipä ei ollut kapea, mutta ihan tyhjästä runoilijan ei toki tarvinnut ponnistaa. Monipuolisesti sivistynyt ja kielitaitoinen puoliso Fredrika kuului hänkin sivistyssukuun eli Tengströmien pappissukuun. Myös hän oli ahkera kirjoittaja ja kirjailija.
Perheessä oli kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli hyvin pieninä, yksi- ja kolmevuotiaina. Monelle kouluvaikeuksista kärsivälle lohduttavaa on varmasti tietää, että perheen isoveljen Walterin piti käydä tuplasti kaikki yläkoulun neljä luokkaa ennen kuin pääsi ylioppilaasi. Hänestä tulikin sitten tunnettu kuvanveistäjä!
Kierros vanhan Porvoon kaduilla ja kujilla on kauniina päivänä antoisa, ja pistäytyminen jossain monista tunnelmallisista ravintoloista ja kahviloista puhumattakaan Brunbergin kuuluisaa suklaapuotia, kruunaa varmasti päivän.
