Ernst Josephson, Pontus Furstenbergin maalaus.
Teksti: Heino Ylisipola
Kuvat: Waldemarsudde ja Helena Ylisipola
Tukholmassa sijaitseva taidemuseo Waldemarsudde ei petä kävijää koskaan, ei ainakaan niinä kertoina, kun me olemme siellä vierailleet. Siellä on aina korkeatasoisia vaihtuvia näyttelyitä. Monien ruotsalaisten mielestä Waldemarsudde on kaiken lisäksi maan kaunein taidemuseo.
Nyt siellä on menossa monilahjakkuus Ernst Josephsonin (1851–1906) suuri, yli 100 työtä käsittävä näyttely helmikuun puoliväliin asti. Kiirettä kun pitää, sen ehtii vielä näkemään.
Viking Linen Tukholman terminaalista on lyhyt laivamatka merenlahden yli Djurgårdenin niemelle, jossa sijaitsee Ruotsin prinssi Eugenin asuinpaikka Waldemarsudde, joka nykyään toimii taidemuseona. Siellä on myös kahvila, josta lounasaikaan saa myös ruokaa. Kesällä alueella toimii ulkoilmaravintola Ektorpet.
Koulusta pois 15-vuotiaana
Josephson syntyi varakkaaseen juutalaisperheeseen, isä oli tukkukauppias. Taiteet kukoistivat hänen kodissaan, varsinkin musiikki. Josephson lopetti koulunkäynnin 15-vuotiaana ja siirtyi Tukholman taideakatemiaan, jossa hän pian riitaantui opettajiensa kanssa. Opettajat eivät Josephsonin mukaan ymmärtäneet uusia taidevirtauksia, vaan pitäytyivät liikaa vanhassa, klassisessa taiteessa.
Josephson halusi omistaa elämänsä kokonaan taiteelle. Hän kirjoitti 20-vuotiaana uhmakkaan julistuksen: ”Minusta tulee Ruotsin Rembrandt tai kuolen!” Hän omisti lyhyeksi jääneen elämänsä täysillä taiteelle. Hän harrasti maalaamisen lisäksi piirustusta runoutta ja musiikkia.
Kesällä 1872 Josephson matkusti Norjaan opiskelutoverinsa kanssa. Norja oli tuolloin osa Ruotsia. Norjassa Josephsonille kirkastui kansansatujen ja myyttien taianomainen maailma.
Näkki ilmestyi mielikuviin
Norjan matkallaan Josephsonille kehittyi ensimmäisen kerran mielikuva Näkistä, veden haltijasta, joka soittaa kosken rantakivillä viuluaan. Mielikuvasta tulee hänen maalaustensa johtomotiivi.
Josephson matkusteli paljon ja työskenteli pitkiä aikoja taiteilijana Euroopan eri maissa, eritoten Italiassa ja Ranskassa. Pariisissa hän oli skandinaavisten taiteilijoiden porukan henkinen johtaja. Suomalaistaiteilijoista hänen kavereitaan olivat Walter Runeberg, Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson ja Ville Vallgren.
Josephson piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Tukholmassa vuonna 1893. Tuosta näyttelystä prinssi Eugen osti paljon keskustelua herättäneen suuren maalauksen Strömkarlen (Virran mies), joka toistaa Näkki-teemaa. Teos oli maalattu jo 1884.
Ei kelvannut Nationalmuseumille
Prinssi Eugen halusi lahjoittaa Strömkarlen-teoksen Nationalmuseumille, Ruotsin ja Tukholman johtavalle taidemuseolle, mutta museo ei suostunut ottamaan sitä vastaan. Nyt tuo taulu on vuodesta 1905 lähtien ollut pysyvästi sijoitettuna Waldemarsudden suuren salin seinälle kaikkien ihailtavaksi.
Suomalainen taiteenasiantuntija, taidemaalari ja Helene Schjerfbeckin ystävä ja tukija Einar Reuter piti Josephsonin vuonna 1882 maalaamaa ja Strömkarlenia edeltänyttä teosta Näkki jopa Ruotsin taiteen merkittävimpänä taideteoksena.
Osoittaakseen kiitollisuuttaan Strömkarlenin hankinnasta prinssi Eugen sai samana vuonna lahjaksi Josephsonilta suuren määrän piirroksia, jotka esittävät vanhanorjalaisia jumalia ja kuninkaallisia hahmoja. Näistä osa on mukana näyttelyssä. Merkittävä osa näyttelyn maalauksista tulee Waldemarsudden omasta Josephsonin teosten kokoelmasta.
Josephsonilta ilmestyi myös kaksi runokokoelmaa: Svarta rosor ja Gula rosor, joista osa on myös suomennettu. Josephsonin runoja ovat säveltäneet ainakin Jean Sibelius ja Yrjö Kilpinen.
Josephson nousi maailmanmaineeseen vasta kuolemansa jälkeen. Viimeisinä elinvuosinaan Josephson sairastui skitsofreniaan ja joutui sairaalaan. Sairaalassa hän käytti suurimman osan ajastaan piirtämiseen ja tuolta ajalta on säilynyt lähes tuhat piirustusta.
Sairausaikanaan Josephson teki kuvituksia J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Kuvituksia ei kuitenkaan julkaistu hänen elinaikanaan.
Sairaalahoito rauhoitti Josephsonin ja hän asui vuodesta 1891 lähtien Ida ja Louise Sjöberg -nimisten vanhojen neitien täysihoitolassa. Iltaisin hän luki neideille Raamattua ja Shakespearen teoksia kannesta kanteen ja soitti pianoa. Josephson sai viimeisinä elinvuosinaan ulkomailta merkittäviä huomionosoituksia, mutta hän ei enää välittänyt niistä.
