Saision Passio – parasta suomalaista kirjallisuutta

Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa

Pirkko Saision Punainen erokirje valittiin Helsingin Sanomien äänestyksessä parhaaksi kirjaksi sadan kirjan listalta. Se onkin mainio kirja ja voittonsa ansainnut, mutta listalta löytyy myös toinen Saision kirja, Passio. Se on mielestäni Erokirjaa vieläkin parempi. Itsekin tartuin tuohon Saision 732-sivuiseen kirjaan hiukka arastellen, koska ajattelin ranteeni siitä rasittuvan. Mutta kannatti! Kirja on kuin monta kirjaa, jossa matkataan läpi ajan ja Euroopan 1400-luvulta 1950-luvulle  Firenzestä Venetsiaan ja  Wienistä Krakovaan. Volgalta tarina saapuu Helsinkiin tehden huikean mutkan Solovetskin luostarin vankileirille. 

Paikat ja vuosisadat vaihtuvat, kuten tapahtumat ja päähenkilöt. Ohuena lankana kulkee kullasta ja jalokivistä valmistettu esine, joka ilmenee milloin kaulakoruna, ikonikoristeena tai mitaliksi valettuna. Lopulta koru päätyy vankileiristä pelastuneen näyttelijän kultaiseksi etuhampaaksi.

Kaikki alkaa, kun ruhtinas antaa vaimolleen lahjaksi työmiehen kämmenen kokoisen raskaan jalokivikoristeisen kaulakorun, jonka kuviossa kiiluivat käärmeen kammottavat timanttisilmät ja kaksihaarainen rubiinikieli.

Matka alkaa 1500-luvun Venetsiasta, jonka ”yllä leijuivat uhkana tulvat ja tulipalot, vauvojen kuolemat ja tarttuvat taudit”. Ylimystö himoaa valtaa ja kultaa, mutta kansa pidettiin jumalan ja vallanpitäjien armottomassa kurissa. Väärin ajattelusta voi saada kuolemantuomion. ”Haudankaivaja ei uskaltanut sanoa ettei usko ylösnousemukseen, vaikka näki ruumiiden mätänemisen omin silmin”.

Kirjan kuvaamat paikat vyöryvät lukijan iholle niin kuin vain Saision tarinaniskennässä voivat. On helppo nähdä sen ajan ihmisten ahdas, savuinen ja meluisa kaupunki. ”Koko Venetsia talvisin kostea ja jäätävän kylmä. Ja kesäisin se haisi hirvittävältä, kun taudit levisivät, ensin kuumeinen ripuli, sitten lavantauti ja kolera. Kaupunki tyhjäni, hautausmaa täyttyi.”

Onnekkaimmat saattoivat jatkaa matkaa, kun raikas ”meri keinutti helmoissaan laivoja, joissa pippuri, sahrami, kankaat ja kulta suitsukkeet, nahka ja mustaihoiset ihmiset kuljetettiin maan ääriin”.

Krakovassa kaulakorusta tehdään jalokivin koristettu ikoninkuori Goluboje Selon kylän luostarissa.
Pyhän kuvan äärellä miettii nuori Andrei: kumpi on tärkeämpää opiskella papiksi ja pitää sielu puhtaana vai elämän ilot vodka, tanssi ja naiset.

Matka jatkuu. ”Sotilaana mies voi tappaa nunnat ja huorat, kaikki tieltään yhdellä sapelin iskulla, mutta rangaistus tulee jälkikäteen kauheana synnintuskana”. Näin kävi Petrusolle, joka oli lapsena jo koulutettu tappajaksi. Hän ei vain tappanut nunnaa, vaan myös varasti kaulakorun hänen kaulastaan.

Sitten saavutaan neuvostoaikaiseen Solovetskin luostariin perustettuun ojennusleiriin, jossa ”ei saa pelätä niitä keinoja, jotka eivät ole miellyttäviä, mutta joita ilman ei sosialismia rakenneta.”

Solovetskin leiri on stalinismia puhtaimmillaan. Siellä tieteellisen sosialismin rakentajiksi koulutetaan ihmisiä, joihin kuuluvat ”porvarien kätyrit, vastavallankumoukselliset, harhaanjohdetut, jumalan helmassa roikkujat, pedofiilit ja tyhmät ulkomaalaiset”. Luostarisaarella vangit raatavat metsätöitä nälkäisenä ja pahoinpideltynä. Vankeus oli kokemus joka ei tallentunut muistiin. ”Ei leiriltä palaavaa pelkästään nälkiintyneestä ulkomuodosta, arkuudesta ja kömpelöstä käyttäytymisestä vapaina eläneistä erottanut. Hänet erotti myös siitä, että hän tiesi jotain mitä muut eivät tienneet eivätkä voineetkaan tietää. Heistä näkyi kaipaus, jota ei voinut ymmärtää. Heistä näkyi salaisuus, jota ei voinut jakaa”.

Tarina saapuu lopulta kylmään Helsinkiin, jossa Viaporin ympärillä, Katajanokan rannoilla, Kruunuhaan ja Kauppatorin edessä paksu jää oli lumen peitossa. Siellä graniittiluodot rikkoivat rantaviivaa ja profiilia hallitsi Nikolain kirkko ja Uspenskin katedraalin kultaiset kupolit.

Pirkko Saision Passio on kirja, jonka luettuaan on pidettävä taukoa. Sen sulattelemiseen kului aikaa, joulunpyhät ja pidempäänkin. Aikaa kestävä klassikko jos mikä.

Pirkko Saisio: Passio. Siltala, 2021. 732 s.

Hilkka Kotkamaa

Hilkka Kotkamaa

Julkaisijan tiedot

Marko Holmström

Marko Holmström

IT-moniosaaja.