Olen tyytyväinen että olin aloittanut kirjan aineiston tutkimisen ja kirjoittamisen jo 2019 eli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Tein kirjaa sodasta Suomessa, tiesin mitä halusin kertoa ja tarina oli hahmollaan. Tunteen tasolla olivat Ukrainan tapahtumat lannistavia, sanoo kirjailija Kjell Westö.
Teksti ja kuva Hilkka kotkamaa
Kjell Westön kirjat ovat tavanneet loppua sodan alkamiseen tai ne ovat käynnistyneet sodan päätyttyä. Mutta uusimmassa teoksessaan hän sukeltaa suoraan talvisotaan, sitten välirauhaan ja lopulta jatkosotaan. Kirjan nimi on Molly & Henry – romaani sotavuosilta (Skymning 41 – roman från en krigstid) ja se kuvaa Suomea vuosina 1939-1944.
Aihe on ollut hautautuneena syvällä ja pitkään, sillä Westö oli ajatellut sodan olevan hänelle ja hänen koko suvulleen liian kipeä aihe. Hänen molemmat pohjalaiset isoisänsä kaatuivat talvi- ja jatkosodassa, äidinisä kaatui äidin ollessa 3-vuotias ja isänisä, isän ollessa 2-vuotias. Isoäidit olivat leskiä loppuikänsä.
Ilmeisesti pystyin ottamaan sodan kirjani aiheeksi vasta, kun ikäni alkoi numerolla 6. En kuitenkaan kirjoita isoisistäni, vaan kerron kahdesta levottomasta taiteilijasielusta, näyttelijä ja elokuvatähti Mollystä ja hänen sulhasestaan lehtimies ja sotakirjeenvaihtaja Henrystä. He eivät olleet sotilaita, mutta sota mullisti heidänkin elämänsä, kuten kaikkien.
Kjell Westö
Molly lähti viihdytysjoukkoihin länteen Ruotsiin. Idässä viihdytettiin rintamaoloissa sotilaiden taakan kevennykseksi. Molly lähti näyttelijäryhmän kanssa länteen, jossa kerättiin sotaponnisteluihin rahaa. Toivottiin rikkaiden rouvien ja leskien avaavan lompakkonsa taistelevalle naapurimaalle. Henry lähti itään rintamalle, mutta ei pyssyn, vaan muistiinpanolehtiön kanssa sotakirjeenvaihtajaksi.
Molly totesi heti kättelyssä, että Ruotsi on aivan toista maata suomalaisille, joiden korvissa kaikuvat pommien räjähdykset ja kaikuvat kauppojen tyhjät hyllyt. Sodalta säästyneessä naapurissa oli sitä mistä köyhä Suomi unelmoi. ”Saisipa hierojan kipeälle selälle, kymmenen askia Luke Strikeä, juoda litroittain mokkakahvia, syödä rapuja ja juoda viiniä,” Molly huokaili.
Molly ei ymmärtänyt miksi kaikki auringonpaiste ja kauneus Euroopassa piti särkeä, kun Stalin ja Hitler halusivat jakaa Euroopan. Sota erotti hänet niin monesta asiasta, ei vähiten Henrystä, jota hän kaipasi niin että kroppaa särki.
Mutta töihin! Teatteriseurue vei Daniel Hjort– näytelmää ruotsalaiselle yleisölle. Vastaanotto oli vaihteleva Sundsvallin Knaust-hotellin ylellisyydestä aina pikkupaikkojen vetoisiin murjuihin saakka. Mutta yleisö oli suosiollista.
Mollyn suruksi posti kulki huonosti ja puhelinyhteydet katkeilivat. Siksi Henryn hengissä olemisen tiesi vain siitä että hänen juttujaan rintamalta ilmestyi Hufvudstadsbladetissa. Mollya ahdistivat sotauutiset, jotka kävivät yhä synkemmäksi, venäläiset olivat jo murtautuneet Karjalan Kannaksen läpi!
Molly & Henry on kirja, joka kertoo sodasta, rakkaudesta ja taiteesta. Ja mitä sota näille kaikille teki. Vanhan sanonnan mukaan sodan ensimmäinen uhri on totuus ja se olikin murheellinen asia Henrylle, joka halusi kertoa sodasta mitä se todella oli. Tuntui että sota tappoi myös sananvapauden, taiteen todellisen ilmaisun. Henrystä oli väärin valehdella.
Toimittajana Henry koki työnantajan panevan hänelle puukapulan. Hän haluaisi tehdä jutun hermonsa menettäneiden sotilaiden mielisairaalasta Rauhan sairaalasta, jossa tiesi ystävänsä sotamies Mattssonin potevan hermojen menetystä, hulluutta joka iski verisen taistelun tiimellyksissä. Mutta lehdessä häneltä toivotaan jotain ”rakentavaa reportaasia” eikä juttua mielisaraalasta koskaan julkaistu.
Mielisairaalassa hermonsa menettäneitä sotilaita ei edes ymmärretty. Lääkäreiden taholta heidän diagnoosinsa oli pelkuruus ja laiskuus, hysteria, neuroosi, heikkous, hävytön uhrimielen puute, teeskentely ja vilpillisyys.
Ei auttanut, vaikka Henry vakuutti itse nähneensä ankarien ja julmien olosuhteiden uhreja.
Lehtijutuista edellytettiin kertoa ”vihollisten osaamattomuudesta ja bolsevistisesta tyhmyydestä”. Oli ehdottoman kiellettyä mainita, että vihollinenkin on ihminen. Henri pohti yhä useammin mitä sota teki ihmiselle ”rikkoi hänen moraalisen kompassissa, kieroutti ja rikkoi hänet”.
Henryltä vaadittiin sankaritarinoita ja sanottiin ” nyt tarvitaan yhtenäisyyttä ja yksimielisyyttä. Sooloesitysten aika tulee myöhemmin”.
Olen tyytyväinen että olin aloittanut kirjan aineiston tutkimisen ja kirjoittamisen jo 2019 eli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Olin keskellä kirjoittamista, kun uutiset Ukrainasta rupesivat vyörymään. Tein kirjaa sodasta Suomessa, tiesin mitä halusin kertoa ja tarina oli hahmollaan. Tunteen tasolla olivat Ukrainan tapahtumat lannistavia. Vetäydyin kaverini kesämökille kirjoittamaan, muuten työstä ei olisi tullut mitään. Ajattelin kuitenkin, että juuri nyt on kirjoitettava sotaromaani, joka taistelee sotaa vastaan.
Molly & Henry – Romaani sotavuosilta (Skymning 41 – Roman från en krigstid) on ensimmäinen kirja, joka on ollut myyntitilastojen kärjessä yhtä aikaa Suomessa, Ruotsissa sekä suomenruotsalaisella listalla. Myös Norjassa kirja kiinnostaa ja käännössopimuksia eri puolilla kirjoitetaan kynä punaisena.
