Satu Rämö yllättyi dekkareittensa suosiosta

Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa

Ruotsissa ennen joulua vieraillut Satu Rämö on aloittanut kirjailijanuransa tekemällä matkakirjoja asunpaikastaan Islannista. Hän kertonut maasta, jossa voi vaeltaa jäätiköllä, nähdä tulivuoren, uida lämpimässä lähteessä, kävellä laavapellolla ja nähdä valaita. Uusimman kirjansa nimi on Rakel, jonka tiimoilta hän antoi meille haastattelun.

Ensimmäinen matkaopaskirjani oli Matkaopas Islantiin. Se ilmestyi muistaakseni vuonna 2008. Islannista ei tuolloin ollut olemassa ajantasaista suomenkielistä matkaopasteosta Islannista, joten ehdotin Mondo-matkailulehdelle sellaisen tekemistä ja onnekseni he innostuivat asiasta. Mondon oppaan jälkeen tein muutamia muita matkakirjoja Islannista ja tarinallisen, autofiktiivisen matkakertomuskirja-trilogian Islannista. 

Satu Rämön mielestä parhaan käsityksen Islannista saa, jos ei asu Reykjavikissä, vaan maaseudulla.

Asun Länsivuonoilla eli Luoteis-Islannin lähes kauimmaisessa nurkassa. Kotikuntamme nimi on Ísafjördur. Se tarkoittaa suomeksi ”Jäävuonoa”. Islanti on saari, rantaviivaa on paljon. Ja vuonot tuovat veden lähelle.

Meri on todella tärkeä elementti islantilaisille. Merellä kulkeminen mahdollisti Islannin asuttamisen 800-luvulla. Kalastus on ollut tärkeä elinkeino Islannissa aina; sekä ennen vanhaan että yhä edelleenkin. Vulkaanisella saarella on paljon magman kuumentamaa vettä ja kuuma vesi on islantilaisille tärkeä luonnonvara.

Rämön dekkarisarjan romaanihenkilö Hildur harrastaa surfausta. Ei liene sattumaan Länsivuonon tytölle, koska seudulla on usein parhaat aallot. Kun Grönlanninlahdella on voimakas myrsky, myrskyn rippeet huuhtovat Länsivuonoja upeilla aalloilla. Aallot ovat parhaimmillaan talvella. 

Myös Islantia sen luontoa voi kutsua yhdeksi kirjojen henkilöhahmoksi. Jännittävien tarinoiden ohella ilmenee selvästi miksi Islanti on niin kiehtova.

Islannissa minua itseäni kiehtoo modernin maailman ja agraarin maailman nopea yhteentörmäys. Siellä tapahtuu köyhän maan nopea rikastuminen 1940-luvulta tähän päivään, suuri ja jylhä luonto vastakohtineen eli veden ja tulen jatkuva rinnakkaiselo sekä asetelma, jossa suuri luonto ja pieni määrä ihmisiä kohtaavat toisensa. Luonnonvoimat osoittavat Islannissa usein, että kaikkea ei ihminen voi mitenkään hallita. Se jos mikä on aidosti jännittävää.

Rämön kirjojen Hildur on poliisi. Eikä millainen poliisi tahansa, vaan hänen inhimilliset piirteensä ovat lumonneet monet lukijat.

Hildur tekee mitä haluaa ja elää omannäköistä elämää miettimättä mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä. Hän on vähän umpimielinen, mutta silti hyväntahtoinen. Hän on vahva ja viihtyy yksinään. Hänen yksinäisyydessään saattaa olla jotain surumielistäkin, mutta itse uskon, että hän on yksinäinen omasta tahdostaan. 

Sarjan uusimmassa, Rakelissa kerrotaan myös merenkulusta. Siinä on tarinaa Islannin rannoille tulevista lukuisista huviristeilijöistä ja samalla se paljastaa asioista massaturismin nureasta puolesta.

Risteilyturismi on kasvanut Islannissa hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osa aluksista kiertää Islantia, osa suuntaa Islannin jälkeen Grönlantiin tai Britanniaan, Norjaankin. Aluksia tulee vain kesäisin. Talviaikaan risteilijät kiertävät lämpimämmillä merialueilla. Risteilyturismi tuo toisaalta matkailutuloja Islantiin: satamamaksuja satamille ja pienissä syrjäisissä merenrantakylissä päiväretkiä tarjoaville matkanjärjestäjille risteilyturistit ovat tärkeä tulonlähde. Osa ihmisistä kokee matkustajamäärät liian korkeiksi. Joidenkin mielestä ei tunnu hyvältä, jos rauhallinen kotikylä on yhtäkkiä täpötäynnä matkailijoita. Suhtautumista on monenlaista, enkä minä kirjailijana ota mitään puolia tässä. Käytän vain risteilyturismin kasvua kontekstina fiktiiviselle tarinalleni.

Kirjailijana Satu Rämölle on luontaista kirjoittaa sekoittaen jännitystä, yhteiskunnallisia kipukohtia, Islantia ja erilaisia ihmiskohtaloita.

Minulle on tärkeää olla siinä kohteessa, josta kirjoitan. Haluan, että edes jokin asia kirjoissani on totta, ja Hildur-sarjassa ne ovat maisemat, Islannin luonto ja islantilaisen arkielämän kuvaukset. Dekkarikirjailijana murhatapaa enemmän minua kiinnostaa murhan motiivi eli se, miksi ja miten joku ihminen päätyy tekemään niin kammottavan ja peruuttamattoman rikoksen. Yhteiskunnan kipukohtien ymmärtäminen auttaa uskottavan motiivin rakentamisessa ainakin vähäsen.

Satu on kirjoittanut lehtiartikkeleita ja kirjoja jo pitkään, mutta vasta dekkarit yllättivät suurella suosiolla. Mitä mieltä olet kirjojesi suuresta suosiosta. Arvasitko että jotain tällaista on tulossa?

Olen ollut tyytyväinen jokaiseen kirjaani. Olen pyrkinyt kertomaan tarinan itselleni niin hyvin kuin mahdollista. Se, miten lukijat ottavat kirjan vastaan kun se on valmis, ei ole minun vallassani. Kyllä minä olen kirjojeni näin suuresta suosiosta yllättynyt.

Hämäräbisnestä Islannin huviristeilijöillä – Matkailua ja kulttuuria

Hilkka Kotkamaa

Hilkka Kotkamaa

Julkaisijan tiedot

Marko Holmström

Marko Holmström

IT-moniosaaja.