Matka espanjalaisen fasismin juurille
Marraskuun loppu 1939: Espanjan sisällissota on ohi, mutta Euroopassa on jo käynnistynyt uusi sota, joka tultaisiin tuntemaan toisena maailmansotana, johon uuden Espanjan uskottiin liittyvän akselivaltojen puolelle. Kuten Suomessa, kansallismielisten voittoon päättynyt veljessota on jakanut kansan, mutta toisin kuin meillä, Espanjassa ei ole tapahtunut, romaanin nykyhetken aikaan syttyneen, talvisodan kaltaista kansan yhdistävää kollektiivista kokemusta. Siellä alkoi vuosikymmeniä kestänyt sotilasdiktatuuri, joka päättyi vasta sitä johtaneen, kenraali Francisco Francon luonnolliseen kuolemaan marraskuussa 1975. Iberialla sisällissodan arvet ovat edelleen syviä.
Kuten kirjan lopussa selviää, Paco Cerdà (s.1985) on koonnut tarinansa erittäin tarkkaan tutkituista dokumenteista. Siinä seurataan marraskuun viimeisen kymmenen päivän aikana falangistipuolueen perustajan, tasavaltalaisten kolme vuotta aikaisemmin teloittaman, kansallisten marttyyrin José Antonio Primo de Riveran maallisten jäännösten matkaa Alicanten hautausmaalta viimeiseen lepoonsa, El Escorialin luostariin, maan, usein kihtiin kuolleitten, (reconquistan päivistä sijoitettujun) kuninkaallisten seuraan. Kulkue kantajineen muistutti varmasti katolisen kirkon pääsiäiskulkueita, mutta mitä tehtiin marraskuun pimeydessä ja koleudessa, mistä aurinko ja appelsiininkukkien tuoksu ovat kaukana.
Kirjailija on itse vaeltanut ruumissaattueen jalanjäljillä 467 kilometrin matkan Madridin liepeille
Matkan varrella seurataan, tuolloin toistaiseksi henkiinjääneiden, päiviä molemmin puolin, uskottavan objektiivisesti. Punavanki ja lahtauspartioilta piilottelija (kuulostaako tutulta?), mutta myös kansallisten falangistiliikkeeseen pettyneen kohtalo. Henkilöt olivat pääasiassa todellisia. On siis kyse oikeastaan faktan ja fiktion hybridistä, missä tositapahtumien lisäksi yritetään päästä myös sen hahmojen pään sisälle, ja siinä myös onnistutaan kunnioitettavan hyvin.
Romaanin suomenkielisen painoksen kansikuvaan on jostain syystä päätynyt nuoren falangistipojan kuva. Falangistit olivat vain osa nationalisteja jotka kenraali Franco oli koonnut ympärilleen noustessaan kapinaan vasemmistolaista tasavaltalaishallitusta vastaan vuonna 1936. Siinä missä läntiset demokratiat pitäytyivät puuttumasta sotaan, nationalistit saivat merkittävää tukea, varsinkin ilmasta käsin, fasistisilta Hitlerin Saksalta ja Mussolinin Italialta. Myös tasavaltalaisten rivit olivat koostuneet useista aatteellisista ryhmistä, joita varjosti Stalinin Neuvostoliitto. Me ulkopuoliset tunnemme niistä ehkä parhaiten kansainväliset prikaatit, jotka ovat jääneet maailmankirjallisuuteen muun muassa läsnä olleiden Ernest Hemingwayn ja George Orwellin teoksissa. Cerdàn Läsnä! kertoo myös vähemmän tunnetun vapaaehtoistaistelijan tarinan.
Kirjan suomennos on huolellista työtä. Kastilian (espanjan) ja katalaanin murteista koostuva tilkkutäkki on ommeltu muotoon, missä mukana pysyy vaikka ei niitä ymmärtäisikään, aiheen raskaudesta huolimatta. Läsnä ei ole varmasti mitään trendikästä feelgood-kirjallisuutta, mutta voisi kuvitella luettavaksi jopa rantalomalla Espanjan kulttuurista ja historiasta kiinnostuneelle.
Presentes, Paco Cerdà, 2024
Läsnä! suom. Sari Selander, Siltala 2026
