Stillerin lista: Ei koskaan yksin

Teksti Petri Kosonen
Kuva Nordisk Film / Andres Teiss

Klaus Härön tuoreimman elokuvan nimen ironia liittyy ilmeisesti Suomen jatkosodan aikaiseen aseveljeyteen natsi-Saksan kanssa. Siitä huolimatta maamme oli kai, yhteiskuntaansa hämmästyttävän hyvin ja nopeasti integroituneille, juutalaisille yksi turvallisimpia maita Euroopassa. Antisemitismiä esiintyi akselivaltojen lisäksi niin itä- kuin länsiliittoutuneissa maissa.

Syksyllä 1942 Valtiollinen poliisi kuitenkin lähetti kahdeksan Itävallasta ennen sotia saapunutta juutalaispakolaista Eteläsatamassa saksalaisalus S/S Hohenhörnillä Tallinnaan, ja Gestapon käsiin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki kuolivat keskitysleirissä. Heidän kohtaloaan yritti viimeiseen asti kääntää helsinkiläinen liikemies ja sionisti (elokuvassa rabbinakin esiintyvä) Ville Virtasen näyttelemä Abraham Stilller (1885-1972).

Klaus Härön ja Jimmy Karlssonin käsikirjoittama elokuva perustuu vapaasti Rony Smolarin kirjoittamaan elämäkertaan Setä Stiller. Mukana on nimekäs kotimainen näyttelijäkaarti. Antisemiittistä Valtiollisen poliisin pomoa Arno Anthonia esittää ihaltavan synkästi Kari Hietalahti ja tolkun miestä, ministeri Väinö Tannerta Hannu-Pekka Björkman.

Klaus Härön ja Jimmy Karlssonin käsikirjoittama elokuva perustuu vapaasti Rony Smolarin kirjoittamaan elämäkertaan Setä Stiller. Mukana on nimekäs kotimainen näyttelijäkaarti. Antisemiittistä Valtiollisen poliisin pomoa Arno Anthonia esittää ihaltavan synkästi Kari Hietalahti ja tolkun miestä, ministeri Väinö Tannerta Hannu-Pekka Björkman.

Ei koskaan yksin on ottanut muutakin kuin juonellisia vaikutteita Steven Spielbergin spektaakkelista Schindlerin lista (Schindler’s List, 1993) mutta se ei laske sen arvoa. Kumpikin leffa perustuu tositapahtumiin… ainakin pääpiirteittäin.

Heijastuksina tähän päivään voidaan nähdä meilläkin kiristynyt maahanmuuttopolitiikka, ja toisaalta Israelin nykyisen johdon sotatoimet Lähi-Idässä. Vertautuisivatko ne jopa pogromeihin ja holokaustiin, siis juutalaisten kansanmurhiin?

Kerrankin Viron katumaisemista on tehty uskottavaa maamme pääkaupunkia. Ohjaajan mukaan kuvauspaikat eivät johdu kustannuksista, vaan siitä ettei meiltä löydy enää samalla tavalla ajan patinoimia ympäristöjä Kadunkulmat näyttävät tutuilta, vaikka niitä ei lopulta pysty tunnistamaankaan Jopa Valpon uhkaava Ratakadun osoite näyttää uskottavalta. Aitoakin Helsinkiä esitellään, ainakin Vanhankirkon puisto. Elokuvassa toistuva skene Ruttopuiston halki Bulevardille on kuvattu syksyllä 2023, täällä, kuolleitten lehtien sumuisessa Stadissa.

Klaus Härö. (Kuva Anni Kotkamaa)

Ennen virallista Suomen ensi-iltaansa 17.12. 2024 elokuva on kiertänyt maailmaa Virosta Yhdysvaltoihin.

Elokuvan spoiler

Tarinan mustavalkoisena kuvattu ”nykyhetki” sijoittuu 1970-luvun alkuun, jolloin vanha ja hauras Abraham Stiller antaa intiimin haastattelun nimettömäksi jäävälle, Satu Tuuli Karhun esittämälle nuorelle toimittajalle. Loppukohtaus tapahtuu Israelissa, minne oletettavasti fiktiivinen journalisti matkustaa tapaamaan karkotetun ryhmän ainoaa henkiinjääanyttä Georg Kollmania. Vaimonsa ja poikansa Auschwitzin keskitysleirillä menettänyt, katkeroitunut lääkäri kieltäytyy kuitenkin antamasta haastattelua.

Ei koskaan yksin. Ohjaus: Klaus Härö. Suomi 2023. Kesto 1h 25 min.

Petri Kosonen

Petri Kosonen

Julkaisijan tiedot

Marko Holmström

Marko Holmström

IT-moniosaaja.