Maria Turtschaninoffin kirja Suomaa on todellinen lukuelämys. Tarina alkaa jossain Kokkolan liepeillä sijaitsevasta, fiktiivisestä Nevabackan sukutilasta, jonka historia ulottuu 1600-luvulta nykypäivään. Metsän keskellä oleva maatila kokee syrjäisestä sijainnistaan huolimatta maailman myllerrykset ja kirjavat ihmiskohtalot. Episodeittain etenevä kirja muistuttaa Pirkko Saision Passiota. Saisiolla vuosisadat lipuvat läpi Euroopan, Turtschaninoffilla pysytään Suomen historiassa, Pohjanmaan metsissä. Sinne tunkeutuvat keisarin sotaväenotot, nälkävuodet ja sodat kaikkine kauheuksineen. Siellä kukkii myös luonnon kauneus ja ihmiselon onnen kipunat.
Kirja kuvaa realistista historiaa ja maagista mystiikkaa, rinta rinnan. Kauneus, pyhyys, rakkaus ja sydänsurut ovat metsän elämää, kuten myös metsänreunasta alkavalta suolta nouseva uhka ja varoitus. Luonnosta ja luonnon armoilla eläminen oli esi-isillemme työtä, ikuista huolta ja raadantaa. Työ palkitsi luonnon lahjoilla: kultaiset lakat ja pyhät pihlajat, myyttiset eläimet ja luonnonhenget. Kaikki tämä tarkoittaa luonnon rajojen tuntemista ja kunnioitusta.
Suomen metsissä liikkui 1600-luvulla partaisia miehiä, joita ihmiset pitivät metsänpeikkoina. Tosiasiassa he eivät kenties tulleet kuvitelmien maailmasta, vaan todellisuudesta, kun ihmiset olivat metsässä paossa armeijan sotaväenottoja.
Suomaa on helsinkiläisen Maria Turtschaninoffin ensimmäinen aikuisten romaani, mutta hänet on tunnettu jo pitkään nuortenkirjojen kirjoittajana. Hänen kirjojaan on käännetty 30 kielelle. Suomaan suomensi Sirkka-Liisa Sjöblom.
