Susanna Alakosken kolmiosainen sukusaaga naisista Suomen ja Ruotsin välille levittäytyvästä elämästä on valmis. Ensimmäinen osa Puuvillaenkeli kertoi Hildasta ja työstä tekstiilitehtaassa Vaasassa. Lontoon tyttö oli tyttären Gretan tarina, kun oltiin jo Ruotsissa. Uusin Tyttärentytär on jo ruotsalaista Kathrinen elämää, jossa Ruotsi oli jo menettänyt tekstiiliteollisuutensa.
Ruotsinsuomalaisten vanhempien lapsi, Katriina halusi olla ruotsalainen, mutta suomalaisuudestaan hän ei ole päässyt eroon. Hänen elämässään kummitteli maa, jossa hän ei ollut koskaan asunut ja kulttuuri jota ympäristö usein kummeksui.
”Ruotsalaista ei meistä koskaan tule”, äiti huokaisi. Kathrine sanoi että hän oli jo. ”Et todellakaan ole”. ”Minä en Suomesta piittaa” tytär yritti. ”Suomalainen olet silti”, äiti lopetti keskustelun.
Äiti Gretan työt tekstiilitehtaassa päättyivät kirjeeseen 1977 kun ”Algots Nord on asetettu omasta hakemuksestaan konkurssiin”, kuten otsikko lehdessä ilmoitti. Työt vähenivät ja henkilöstö irtisanottiin. Samalla loppuivat työt Skellefteåssa ja Boråsissa. Myös Suomessa vaateteollisuus loppui ja siirtyi Portugaliin.
Mitä nyt, kun tekstiili oli ainoa, jota naiset osasivat. Siirtyminen ison Algots Nordin ompelijasta pienen Norrkläderin palvelukseen ei ollut kivutonta. Tekstiiliala oli kuitenkin auttamattomasti kuihtumassa ja se oli aina ollut matalapalkka-ala. Mutta työntekijät olivat ihmisiä, joiden oli elettävä työllään. Greta huokaisi, että ”maailman halvinta kauppatavaraa ovat ihmiset ja hinnasta pystyvät neuvottelemaan vain he, jotka ovat käyneet kouluja”.
Tampereen mummi auttoi Kathrinea rahallisesti tiukassa paikassa. Hän kutsui Suomeen ja hän kertoi tyttärentyttärelle sotajuttuja. Suomalaisilla on sisällissota, talvisota ja jatkosota. Ruotsissakin huomasi, että suomalaiset olivat päinvastoin kuin ruotsalaiset tottuneet säästämään. He olivat koonneet käpyjä ja marjoja. Kaiken päällä oli suomalainen sisu, kuka sellaisen kanssa pystyy kilpailemaan, heillä on pidempi asevelvollisuus ja kaikilla on oma Volvo.
Gretan tytär Kathrine päättää tehdä elämässään kaiken toisin kuin äitinsä ja isoäitinsä ja sukunsa naiset. Mutta kuinkas sitten kävikään? Oli päästävä Skellefteåsta pois! Suureen kaupunkiin, vaikka Göteborgiin. Äidin elämä oli vielä ollut isoäidin tapaan puoliksi Suomessa, ainakin suomalaisissa tavoissa ja kielessä. Kathrine oli ruotsalainen, ja veri veti suureen maailmaan. Rooma olisi nähtävä! Se oli tärkeämpää kuin lukio, ajatteli 17-vuotias tyttö. Roomaan pääsee liftillä, ilmaiseksi rekka-autoissa.
Matka läpi Itä-Euroopan oli seikkailujen seikkailu. Siellä Kathrine näki myös peltoja, joissa kasvanut puuvilla oli tuotu tekstiilitehtaisiin Vaasaan ja Skellefteån ja Boråsiin. Kun Kathrinen elämä asettuu uomiinsa on aika jättää äidille hyvästit. On vaikeaa ymmärtää ettei äitiä enää ole. Edessä ovat muistot, joita voi kerrata vanhan kotitalon kuolinsiivouksessa. Valokuvia, vaatteita, käsitöitä, muistoja. Ruotsissa suomalaiset tunnetaan siitä etteivät he leuhki tekemisillään mutta kaikki osallistuivat jälleenrakennukseen. He vain tekivät ja heidän yhteishenkensä oli ruotsalaisten silmään ainutlaatuinen. Kathrinen mukaan ¨suomalaiset pääsevät jalustalle nousematta tuolilta¨. Aika muuttui nopeasti. Ennen niin tärkeästä tekstiili- ja vaatetusteollisuudesta ei puhunut enää kukaan. Sänkyyn petattiin Ikealta saatavat puoli-ilmaiset lakanat Made in China tai Intia. Äidin jäämistöstä löytyi laatikollinen tilkkuja, joista Kathrine ompeli tilkkutäkin.
Vuonna 1974 Suomi havahtui. Presidentti Urho Kekkonen sanoi vierailullaan Tukholmassa:
”Maastamuutto on kuin koko kansakuntaa heikentävä verenvuoto. Tällaiseen elinvoimansa jatkuvaan menetykseen Suomella ei ole enää varaa”. Suomessa tajuttiin, että Ruotsiin lähtijät olivat nuorta ja virkeää väkeä. Menetys Suomelle, voitto Ruotsille.
Susanna Alakosken Tyttärentytär on fiktiota, jossa taustalla on kirjailijan, hänen äitinsä ja isoäitinsä tarina. Punaisena lankana on puuvilla ja tekstiiliteollisuus. Kirjailija on työstänyt koko elämänsä suhdettaan Suomeen. Se kertoo omaperäisesti kahdesta maasta, joiden historia on kietoutunut toisiinsa ihmiskohtaloissa ja elämäntarinoissa. Kirjan on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
