Sari Kemppinen silittää Preludia.
Teksti ja kuvat Hannele Salminen
Risto Suomen kädenjälki on tunnistettavaa hänen Kuutamoöitä-näyttelyssään Galleria Heinossa. Akryylimaalausten sadunomainen, vahva tunnelma vetää katsojan teosten äärelle pohtimaan niiden symboliikkaa. Taiteilija on itse kertonut ”maalanneensa teoksia suuresti huolestuneena nykyisestä maailman tilanteesta”.
Aiemmista näyttelyistä tuttu jäniskin aistii Ukkosta ilmassa. Pupu on saanut seurakseen hevosia, joista yksi taivaltaa Kohti myrskyä, toinen kantaa ratsastajaansa kuunsillalle. Kaiken yllä loistaa helmiäinen kuu. Toisiko se muutoksen parempaan?
Gallerian yläkerrastakin löytyy hevosia. Sari Kemppinen tuntee olevansa osa sukupolvien ketjua käyttäessään tekniikkana virkkaamista. Teokset syntyvät hiljalleen silmukka kerrallaan, näin taiteilijan läsnäolo korostuu teoksissa. Hänen isoäitinsä säilyttämä vanha puinen keinuhevonen on saanut uuden elämän Preludi-teoksena. Valo ja sen luomat varjot ovat tärkeä osa teoksia.
Pandemia-ajan sulun aikana syntyi Kemppisen suurikokoinen ja -töinen Sunflower-teos (puuvillalanka, virkkaus, liima ja naulat). Se sai uuden merkityksen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Taiteilija huomasi virkanneensa maan kansalliskukan.
Kahden taiteilijan matkoja ajassa ja paikassa voi uppoutua tarkastelemaan Galleria Heinossa 12.5. saakka.
