Jaro Palmu Hiljaisen horisontin äärellä.
Teksti ja kuvat: Hannele Salminen
Kauempaa katsottuna Jaro Palmun maalaukset hänen näyttelyssään Wabi-Sabi hohtavat harmonisina kuin Rothkon värikenttämaalaukset. Mutta kun astuu lähemmäs, ne alkavat elää, pintastruktuurit muodostavat omanlaisiaan kuvioita, paksuuntuvat ja niistä syntyy kasvustoja kuin Särestöniemen maalauksissa. Kaiken lisäksi taiteilija on vielä viiltänyt teosten pintaan naarmuja, joita hän kutsuu haavoiksi.
”Teokset ovat kuin me ihmiset, jokaisella on omia haavoja, mutta siitä huolimatta, tai kenties juuri siksi, olemme jokainen kauniita”, taiteilija toteaa. Näyttelyn nimi Wabi-Sabi viittaa japanilaiseen vaatimattoman ja epätäydellisen kauneuden estetiikkaan.
Palmu maalaa kerroksittain öljyväreillä ja pigmenteillä kovalevyille. Näin hän saa teokset hohtamaan sisäistä valoaan ja värisävyt muuntumaan kuin liukumalla toisiksi. Eloisuudestaan huolimatta teoksissa vallitsee harmoninen tasapaino.
Kenties tämä johtuu taiteilijan taustasta. ”Olen itseoppinut, mutta isäni asetelmamaalari Jan Palmu opetti minulle sommittelua ja setäni Juhani Palmu värinkäyttöä, taiteilija paljasti. Silti abstraktit, vahvaa luontotunnetta säteilevät maalaukset ovat omaperäisyydessään lumoavia.
Tähän taiteilija kommentoi: ”Kyse on taiteen alkemiasta. Alkemistin tavoin taiteilija muokkaa yksinkertaisista materiaaleista jotain arvokasta ja pysyvää.” Teokset on nähtävä luonnossa, sillä valokuvista saa vain aavistuksen niiden eloisuudesta.
Tämä on mahdollista 22.11. saakka Katajanokan kauniissa Galleria Dromigissa. https://dromig.fi/
