Taiteilija katselee Steissiä Simonkadulla.
Kuvat ja teksti: Hannele Salminen
Jos risteilyturistilla olisi reilun tunnin verran aikaa saada käsitys Helsingistä, veisin hänet Katajanokalle Galleria Dromigiin Ritva Larssonin Stadi-näyttelyyn. Hänen öljymaalauksissaan Helsinki elää ja hengittää niin aidosti, että näyttelyssä tunnen olevani keskellä kotikaupunkini tuttuja kulmia.
Ihmiset ovat tällä kertaa sivuroolissa, statisteina, kun pääroolin ovat saaneet vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihteluissa muuntuvat näkymät kaduista, rakennuksista ja maisemista. Oma roolinsa on valoilla, varjoilla ja monenlaisilla heijastuksilla. Niiden ansiosta kotikaupunkiaan alkaa katsella ihan uudesta vinkkelistä.
Me emme näe fotorealistisesti, kun kiirehdimme omissa mietteissämme kaupungin vilinässä. Näemme kaupungin aivan kuten Larsson on sen maalannut, epätarkasti, mutta samalla tunnistettavasti. Tästä syntyy näyttelyn autenttinen tunnelma.
”Olen valinnut aiheet joko hetken huumatessa mielen ajatuksella ”tämän näkymän haluan maalata”, tai olen saanut idean valosta tai tunnelmasta, jota olen sitten etsiskellyt pitkin kaupunkia, kunnes olen löytänyt alkuperäistä ideaa vastaavan näkymän”, Larsson kertoo näyttelyn syntyvaiheista.
Näkymät ovat tallentuneet taiteilijan mieleen hänen retkeillessään kahden vehnäterrierin kanssa tutuilla reiteillä. Olen itsekin istunut Sinisen talon kahvilan terassilla ja ihaillut näkymää Töölönlahden yli, kävellyt Öisen Pitkänsillan yli, piipahtanut Silakkamarkkinoilla ja kuunnellut Vanhankaupungin kosken solinaa.
Turistille näyttely tarjoaa elävän kosketuksen Stadiin, meille muille nostalgiaretken tutuille kulmille ja muistoihin. Mukaan pääsee 24.6. saakka Galleria Dromigissa.
