Teksti Petri Kosonen
Kuvat Copyright by production studio
Parikymppinen, lapsenkasvoinen Robert Zimmerman saapuu Minnesotasta New Yorkiin ja tapaa idolinsa, amerikkalaisen folkin legendat Pete Seegerin ja Woody Gunhrien talvi-iltana vuonna 1961 newjerseyläisessä sairaalassa. Beatnikien suosimalla Greenwich Villagen klubilla Bob kohtaa folkin kuningattaren Joan Baezin, joka kutsuu hänet yleisön eteen. Siellä hänen laulunsa kantaa levymoguli Albert Grossmanin korviin.
Vielä Villagen ulkopuolella tuntematon Bob lainaa 1962 ilmestyvää esikoisalbumiaan varten sukunimen walesilaiselta runoilijalta Dylan Thomasilta, Bob Dylan -niminen LP sisältää lähinnä covereita ja laulujen aiheet sijoittuvat 1930-luvun suureen lamaan ja sitäkin aikaisempiin ammattiyhdistysteemoihin. Mutta pian Dylanin tyyli päivittyy.
James Mangoldin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva tarjoaa otteessa pitävää kerrontaa ja tarkkaa ajankuvaa Kennedyn ajan Amerikasta. Taustalla kulkevat uutisfilmit Kuuban ohjuskriisistä, JFK:n murhasta, kansalaisoikeusliikkeestä ja kaukana Vietnamin viidakoissa käytävästä sodasta. Siis lähes kaikista 1960-luvun alkupuolen folkin aineksista. Ainoastaan laittomat huumeet jätetään yllättävän vähälle huomiolle.
Greenwich Village ympäristöineen on yksityiskohtia myöten rakennettu Hudson-joen taakse, New Jerseyn puolelle, missä suurin osaa elokuvasta on muutenkin kuvattu, lukuun ottamatta kaikkein ikonisimpia näkymiä, kuten Chelsea Hotellin julkisivu.
Timothée Chalamet tekee loistavan roolin sosiaalisesti kömpelönä nerona ja Elle Fanning hänen toistuvasti haavoittavana muusanaan Sylviena (todellisuudessa Dylanin vuoden 1963 Freewheelin’ albumin kannessa oleva Suze Rotolo, jonka nimen maestro itse vaati kuulema muutettavaksi elokuvassa). Nuoren Dylanin kaltaiselle hahmolle olisi tähän maailman aikaan varmasti annettu mitä moninaisimpia diagnooseja. Hän pelkää olevansa tuomittu laulamaan loppuikänsä Blowing in the Windiä, ja vaatii vapautta uudistaa itseään. Sen hän myös tekee, varsin vaihtelevalla vastaanotolla.
Elokuvan nimi tulee luonnollisesti Dylanin sähköisen kauden aloittaneelta Highway 61 Revisited -albumin ensimmäisestä raidasta, Like a Rolling Stone. Kitaristi Mike Bloomfield luo kokonaan uuden äänimaiseman.
Osittain country-legenda Johnny Cashin rohkaisemana Dylan kaataa musiikillisia raja-aitoja akustisesta folkista sähköiseen bluesiin, jonka esittämisestä Newportin kesällä 1965 folkfestivaaleilla hän saa elokuvassa vastaansa ”Juudas” -huudot. Todellisuudessa tämä mielestään petetyiksi tulleiden folk-puristien reaktio sattui Englannissa. Se on tosin vain yksi niistä 27 faktasta, jotka Rolling Stone -lehti on listannut virheellisiksi. Mutta huolimatta mutkien suoraksi vetämisestä, elokuva on pakollinen katsottava niin vanhoille, uusille kuin tuleville Dylan-faneille. Chamalet Dylanina ja Joan Baezia esittävä Monica Barbaro esittävät itse elokuvan laulut enemmän kuin uskottavasti ja kahdeksan Oscarin ehdokkaalla on epäilemättä myös elokuvalliset ansionsa.
A Complete Unknown USA 2024
Ohjaus: James Mangold
Käsikirjoitus: James Mangold & Jay Cocks
Rooleissa: Timothée Chalamet, Monica Barbero, Elle Fanning, Edward Norton, Boyd Holbrook
Ensi-ilta: 07.02.2025
Pituus: 136 min.
