Tottahan me muistamme Margaret Thatcherin, Englannin pääministerin joka mylläsi maansa koko politiikan omien rautaisten lakiensa mukaiseksi. Koko 80-luku oli yhtä uusliberalismin hehkutusta ja roiskeet ulottuivat Eurooppaan, kauemmaksikin. Tiina Puumalainen on tehnyt hänestä näytelmän Lady T Kansallisteatteriin.
Näyttämöllä lujatahtoinen Thatcher (Paula Siimes) köpöttelee lontoolaisen luksushotellin sviitissä ja muistelee mennyttä, mitä nyt dementian hapertamat aivot vielä muistavat. Häntä hoitaa pätkätöitä tekevä alipalkattu Linda (Maria Kuusluoma), joka on päätynyt hänen hoitajakseen hammasta purren, mutta työkeikasta kiitollisena. Linda on kotoisin juuri siltä seudulta, jossa hiilikaivosyhteisö oli perinteikäs teollisuudenala ja jonka rautarouva ajoi alas mahtikäskyllään. Jäljelle jäi työttömyys ja Lindan isälle niin hiilen merkitsemät keuhkot, ettei hän pystynyt enää edes soittamaan kaivosmiesten puhallinorkesterissa.
Vaikka muisti pätkii, leidin viiltävän itsetietoiset elkeet ovat tallella. Työttömyys, sehän on vain sitä ettei viitsi hakea töitä! Ja miksi ihmeessä työttömät sysäävät ongelmansa yhteiskunnan vastuulle, eivätkö he osaa pitää huolta itsestään?
Linda kuuntelee sujuvasti miten yöpaidassa hiipparoiva rouva uhoaa, ettei ole koskaan hävinnyt vaaleja, vaan pääministeriksikin hänet valittiin kolmasti. Thatcheria kiinnosti valta, mutta siihen kuuluvat konservatiiviset perhearvot rasittivat, kun lehtikuviin piti saada kuva pullaa leipovasta pääministeristä. Moni kohdattu suurmies nousee mieleen, mutta Lindan nimeä hän ei enää opi muistamaan.
Kahden elämän ääripäissä elävän naisen kohtaaminen on herkullista teatteria. Toki tiedämme, että näytelmässä kuvataan 40 vuotta sitten vaikuttanutta poliitikkoa, mutta kovin ajankohtaiselta stoori silti tuntuu. Teatteriyleisö jo hörähtelee naurusta kuultuaan kumman tuttuja väittämiä. Juonikas juttu.
