Kellon kumahtaessa puolen päivän merkiksi toukokuun viimeisenä päivänä 1911 kaikki oli valmista maailman suurimman valtamerialuksen Titanicin vesillelaskuun Belfastissa. Kaupunki eli tuolloin kukoistuskauttaan.
Tiivistynyt jännitys väreilee edelleen paikalla, johon muutama vuosi sitten kohosi valtava, laivan keulahahmoa mukaileva Titanic-museo.
Museossa kerrotaan havainnollisesti, mistä kaikki sai alkunsa, miten teräs taipui hikisen työn tuloksena merten jättiläiseksi, josta koko maailma kohisi ja josta tuli lopulta legenda, kun uppoamattomaksi julistettu merten kaunotar äveriäine ja myös vähemmän rikkaine matkustajineen, viihdyttäjineen ja hikisinä ahkeroivine konemiehineen upposi valtameren syvyyksiin – noustakseen sieltä sadan vuoden kuluttua uudelleen filmitähdeksi ja Belfastin kaupungin valovoimaiseksi matkakohteeksi.
Itse alus on ja pysyy valtameren pohjassa, mutta nykytekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen tutkimisen eri tavoin, ja museossa siitä saa koko lailla hyvän käsityksen – tungoksesta huolimatta.
Osan museokierrosta kävijät istutetaan huvipuiston vuoristoradan vaunuja muistuttaviin kärryihin kokemaan kaiken aina jättiläismäisen rungon hitsausvaiheista ja rakentajien työn seuraamisesta ahtaissa paikoissa siihen, kun jättiläinen on viimein valmis laskettavaksi vesille 31. toukokuuta 1911 klo 12:15.
Kiertokäynti museossa tapahtui vuoristoradan vaunuja muistuttavissa kärryissä, jotka liikuttelivat katsojat kätevästi kohteesta toiseen seuraamaan laivan rakentamisen vaiheita ja elämää itse laivassa.
Nykytekniikka antaa mahdollisuuden elämyksiin!
Valtavan aluksen vesillelasku vaati aivan oman operaationsa ja tekniikkaa…Sää suosi spektaakkelia, jota oli tullut erityisesti tätä varten rakennetuilla junilla telakalle seuraamaan noin 100 000 katsojaa. Itse vesillelasku sujui miltei silmänräpäyksessä, sillä alus solahti veteen 62 sekunnissa. Hetki on ikuistettu museon seinällä roikkuvaan kelloon.
kuva 0104).
Titanic-museo muistuttaa ulkopuolelta mahtavaa laivan keulaa.
Tuolla alhaalla tehdään kovasti töitä
Titanic upposi keula edellä.
Laivoja, jotka olivat lähiympäristössä ja valmiina pelastustoimiin.
Viimeiset viestit:
- Veneet valmiiksi, uppoamme nopeasti keula edellä!
- Konehuone alkaa täyttyä vedellä.
- Kiirehdimme luoksenne.
- Sytytämme kaikki boilerit niin nopeasti kuin mahdollista.
- Olemme tulossa, olemme vain 50 mailin päässä.
Parhaat hytit olivat kauniisti sisustettuja ja laivan astiasto edusti aikansa parasta laatua!
Titanicin kohtalonhetki on museossa ikuistettu laivan kelloon, tai…eikös se kello uponnutkin laivan mukana?!…Siis kelloon joka tapauksessa!
Museo esittelee viihtyisiä hyttejä ja niiden ylellistä esineistöä sekä viestejä apuun toivon mukaan rientäville aluksille; ”Veneet valmiiksi, uppoamme nopeasti keulasta alkaen, konehuone alkaa täyttyä vedellä!”, ja vastauksia niihin; ”Käynnistämme kaikki mahdolliset höyrykattilat ja riennämme avuksenne, olemme tulossa …vain 50 mailin päässä, toivottavasti olette turvassa…!”
No, kaikki tiedämme, kuinka siinä lopulta kävi.
Museon seinällä on taulu, joka kertoo hukkuneiden nimet. Ihan kaikkia en ehtinyt ruuhkassa tavaamaan, mutta ainakin kaksi suomalaisnimeä pisti silmään; Mäenpää, Mr. Matti Aleksanteri ja Mäkinen Mr. Kalle Edvard. Hekin ovat nyt siis pala surullista, mutta unohtumatonta historiaa.
