Teksti Petri Kosonen
Kuva Pihla Liukkonen/WSOY
Monelle turistille Thaimaa on tarpeeksi eksoottinen, mutta samalla moderni sekä helppo ja mukava maa. Joillekin varsinainen paratiisi. Paratiisilla on myös käärmeensä, joka lymyilee taitavasti piilossa hymyjen takana maassa lyhyesti vierailevilta. Hymyjä ei ole ehkä tuhatta, mutta niitä sanotaan olevan 13, eri tilanteisiin sopivaa. Mutta jos hymy hyytyy, menettää kasvonsa, ja siitä ei hyvää seuraa. Kati Häkkinen oppi vuosikymmenen aikana näkemään myös hymyjen taakse.
Nykyinen mikkeliläinen kaupunginvaltuutettu toteutti unelmansa ja perusti silloisen miehensä kanssa, ja tämän perheyrityksen varoilla, hotellin Khanomiin, eteläiseen Thaimaahan 2010. He eivät olleet ensimmäisiä suomalaisia jotka ovat perustaneet majatalon turkoosivetisen Siaminlahden valkohiekkaisille rannoille, mutta Aava Resort Spa on kuitenkin varmasti eniten erilaisia palkintoja, kuten Aasian paras resortti, voittanut suomalaisjohtoinen majoitusliike.
Khanom on siis sillä puolella Kran kannasta, joka ei juuri kärsinyt vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamista. Silti luonnonilmiöt riepottelivat myös Katin ja Aten Aava- nimistä hotellia. Markkinoidessaan hotelliaan matkatoimistoille Kati että ihmiset saattavat haaveilla neitseellisen tyhjistä hiekkarannoista, mutta todellisuudessa suurin osa heistä haluaa beachille missä on muita turisteja ja mistä saa lihapullia (Fuge).
Savolaispariskunnan molemmilla puoliskoilla oli yrittäjätaustaa, mutta yrittäjyys Thaimaassa ilmeni varsin erilaiseksi kuin kotimaassa. Pankkiasioita ja byrokratiaa käytiin hoitamassa Koh Samuin saarella, koska sen infa on nykyisin kehittyneempää kuin lähimain mantereella. Jokainen vastaantulija halusi siivun heidän menestyksestään, jo ennen kuin sitä oli edes ilmaantunut. Muihinkin länkkäreihin, jopa maanmiehiin, oli lopulta vaikea luottaa.
Katille sattui ja tapahtui, minne ikinä maailmassa hän menikin. Australian ja Singaporen kaltaisissa järjestäytyneissä yhteiskunnissa hänelle tapahtui todella hirveitä. Amazonin sydämessä, Brasilian Manauksessa Kati tunsi olevansa vankina. Paikat tuntuvat kuvailun perusteella tutuilta. Oslon Vigelandin veistospuistossakin viipyillään pitkään, vaikka se ei sinänsä asiaan liity.
Rakoilevassa avioliitossaan riutuva Kati haki sisältöä elämäänsä nousemalla muay thai -nyrkkeilykehään sekä hektisestä tinder-deittailusta, jonka yksityiskohtaiset kuvaukset saattavat herättää lukijassa kiusaantuneisuutta. Hotelli ja pari lastakin hoituivat siinä jotenkin ohessa. Tässä vaiheessa kirjan intensiteetti laskee.
Kati kuitenkin havahtui, kun ilmeni että hänen pikkukoululaisensa joutuivat ruumiillisen kurituksen kohteeksi. Sitä hän ei ollut vielä nähnyt hymyjen takaa, minne piiloutuivat myös korruptio, misogynia, pedofiilien paapominen ja kuninkaallisten henkilöpalvonta.
Luksuskäsilaukkuihinsa keskittyneitten expat-vaimojen seuraan ja pinnalliseen elämäntyyliin kyllästynyt Kati alkoi harjoittaa suomalaisten äitiyspakkausten maahantuontia ja muuta hyväntekeväisyyttä. Kaukainen Suomi alkoi taas näyttää houkuttelevalta paikalta jälkikasvun tulevaisuudenkin kannalta. Ehkä juuri oikeaan aikaan, pandemian kynnyksellä Kati palasi hymyjen maasta takaisin vähemmän hymyilevän, mutta yhtä kaikki, maailman onnellisimman kansan pariin.
Jo vuoden 2024 tammikuussa ilmestyneen, mutta julkisuutta myös saman vuoden Helsingin matkamessuilla saaneen kirjan on varsinaisesti kirjoittanut matkailujournalismin monitoimimies Antti Helin. Tämä tulee esille varsinkin kuvauksella Indokiinan lomasta. Vuosia Laosin Vientianessa asunut Antti, jos kuka, tuntee kyllä Mekongin takarannan.
Antti Helin ja Kati Häkkinen: Tuhansien hymyjen hotelli. WSOY, 2024. 272 s.
