Juha Tikanoja ja Mari Okkonen Una Mattina -teoksen soittajan seurassa.
Teksti ja kuvat: Hannele Salminen
Savi on Mari Okkoselle kieli, jolla hän sanoittaa tunteitaan: ”upotan käteni saveen ja annan sormien kertoa tarinoita”, hän totesi yhdessä Juhani Tikanojan kanssa pitämänsä näyttelyn Tunteen heijastuksia avajaisissa. ”Jokainen uurre on heijastus tunteista ja kokemuksista, jotka etsivät muotoaan.”
Hänen aiheensa kumpuavat uudestisyntymisestä ja henkisestä kasvusta, yhteyden, lämmön ja valon löytämisestä itsessä ja maailmassa. Tämä ilo näkyy hänen taidokkaissa keramiikkaveistoksissaan. Ei voi kuin ihmetellä, miten hän on onnistunut luomaan teostensa lasitteet, laskokset ja pitsimäisen pinnan.
Juha Tikanojan sekatekniikkamaalaukset syntyvät nähdystä ja koetusta, ihmisistä ja maisemista, mutta ennen kaikkia hetken tunnelmista. Joskus hän aloittaa tietyllä värillä, ja antaa siveltimen kuljettaa. ”Sitten jossain vaiheessa taululle ilmestyy henki ja sille tunteelle täytyy vain avata ovi”, hän lisää.
Lämpöä ja inhimillisyyttä säteilevät teokset vievät mukanaan, saavat katsojankin sepittämään tarinoita. Maalauksessa Pienen pojan unelmia poikanen tähyää taivaalle. Sen vieressä Yksin-maalauksen tyttöä ei lattialle pudonnut kirjakaan enää lohduta. Toivon, että he tulevaisuudessa kohtaavat.
Samaa värimaailmaa ja tunnelmaa noudattavat teokset sopivat oivasti yhteen, käyvät keskenään vuoropuhelua. Keskusteluun pääsee mukaan 21.11. saakka Galleria 4-kuudessa.
