Hannele Salminen
Ateneumin vuoden 2001 näyttelystä Pinta ja syvyys – varhainen modernismi Suomessa jäi yllättävä näkökulma Eero Nelimarkan (1891 – 1977) taiteeseen museon nykyisen johtajan Anna-Maria von Bonsdorffin mieleen: ”haluaisin tietää hänestä enemmän.” Nyt se on mahdollista, kun Ateneumissa avautuu laaja retrospektiivinen näyttely Eero Nelimarkka.
1910-luvun modernismin henkeen Nelimarkan varhaistuotannossa korostuvat pelkistynyt tyyli sekä kansainväliset vaikutteet maagisesta realismista surrealismiin. Suuri muutos tapahtui myöhemmin, kun hän löysi pohjalaisen lakeusmaiseman. Riskinotto sekä tyyli- ja värikokeilut saivat jäädä, kun tilalle tuli varman päälle maalaaminen, harmoniset peltoaukeat, ladot ja maalaistuvat. Ne myivät hyvin, toivat rahaa ja mainetta alkujaan köyhälle vaasalaiselle pyykkärinpojalle.
”Latomaalariksi” tituleeraaminen johtaa kuitenkin harhaan, sillä Nelimarkka oli urbaani kosmopoliitti, joka matkusteli paljon ja maalasi koko ajan. Vahva Talo Ranskassa ja impressionistinen Aihe Bois de Boulognesta ovat tästä oivia esimerkkejä.
Näyttelyssä on mukana myös arjen ladattuja hetkiä, asetelmia kuten Punaiset tohvelit ja Kengät. Taidemaalari, kriitikko Sigrid Schaumanin mukaan nämä tavalliset esineet ”saavat hänen tulkintansa kautta kokonaan toisen sisällön kuin se minkä tunnemme”.
Omakuvista syntyy elinikäinen kaari Nelimarkan tuotantoon. ”Kun ei muutakaan mallia ollut”, taiteilijan huomautus on vain heitto, sillä kyseessä oli identiteettiprojekti, jossa Nelimarkka etsi vastausta kysymykseen: ”Kuka minä olen?”
Vastausta kysymykseen voi nyt etsiä hänen laajasta näyttelystään Ateneumin kolmannessa kerroksessa 13.3. – 13.9.2026. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin laaja tutkimuksellinen näyttelykirja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Näyttelyyn liittyy myös lukuisia, monipuolisia tapahtumia. Täältä lisää tietoa: www.ateneum.fi
KUVA: Opiskelijajuhlien jälkeen, 1917.
