Teksti ja artikkelikuva Hilkka Kotkamaa
Matti Remes on kirjoittanut kaksitoista kirjaa Hangon saaristoon sijoittuvista rikoskertomuksista. Sarjan kolmesta osasta on nyt tehty tv-sarja, Murha Hangossa. 10-osainen sarja käynnistyy toukokuun lopussa Ruutu plussalla eli paikka on TV4.
Kirjan tarinat ovat kirjoistani tuttuja, mutta joitakin poikkeamia on. Esimerkiksi päähenkilön Ruben Waaran Veera-tytär on toisin kuin kirjassa hankolainen poliisi ja hänellä on isäänsä keskeisempi rooli sarjassa. Olen hyväksynyt kaikki muutokset ja lisäykset, koska ymmärrän että televisio on ihan eri juttu kuin romaanimuoto. Oikeastaan olen iloinen, että tarinaani on käpälöity toisen välineen ehdoilla. Minusta joku voisi tehdä kirjoistani vaikka näytelmiä.
Matti Remes
Kirjailijalle tapahtumia tärkeämpää on, että on säilytetty kirjojen henki, ilmapiiri ja tunnelma. Sarjan ulkokuvaukset tehtiin kesäisessä Hangossa, aidoilla tapahtumapaikoilla ja Remes oli osin mukana kuvauksissa. Myös näyttelijät Matti Ristinen ja Veerana Mimosa Willamo ovat romaanihahmot luoneelle kirjailijalle mieluisia, suorastaan täydellisiä.
Olen nähnyt jo koko sarjan ja olen ammattilaisten tekemään työhön hyvin tyytyväinen. Kirjojeni henki on siirtynyt hienolla tavalla tv-sarjassa. Olin kuvauksissa takarivissä, eikä minulle olisi tullut mieleenkään puuttua huomautuksin tehokkaasti toimivan tuotantojunan tekemisiin.
Matti Remeksen 12-osaisen sarjan uusin kirja on Viittä vaille kuollut. Siinä päähenkilönä seikkailee aikaisemmista kirjoista tuttu Ruben Waara.
Kirjan tarinaan vie vanha vene, jolla on Hangon ulkosaaristossa kuljetettu silakkaa, halkoja, pirtua lautoja, tiiliä ja eläimiä, melkein mitä vaan, mutta ei koskaan ennen ruhjottua ruumista – joka oli kaiken kukkuraksi lämmin ja hengitti. Pahasti pahoinpidelty Vera Beck, Ruben Waaran tytär, haluaa pysyä hengissä, koska hän haluaa kostaa.
”Ruben Waara en ole minä, vaikka joku niin väittää. Hän on minua komeampi, fiksumpi ja sankarillisempi tyyppi eikä ole kaikessa samaa mieltä kuin minä. Hän on kuitenkin niin hauska heppu, että olen viihtynyt hänen seurassaan kaikki nämä vuodet”, Matti Remes sanoo.
Hangon saaristo on kirjassa kauneimmillaan. Se on paratiisi, joka kätkee rentouttavia saunailtoja, upeaa veneilyä, mutta siellä on, kuten paratiisissa tapaa, myös käärme. Saariston mutkikas rantaviiva tarjoaa oivan paikan harjoittaa hämärähommia, kuten vaikkapa salakuljetusta ja vakavampaakin rikollisuutta.
Hangon saaristossa voi olla omissa oloissaan ja liikkua helposti, koska sen karkeilla luodoilla ei ole kesämökkejä. Seudut olivat hyvin suosittuja jo silloin kun pirtua salakuljetettiin. Paikat ovat kuitenkin sen verran kivisiä ja hankalia, että kuljetuksiin tarvitaan paikallisia ihmisiä.
Salakuljetus oli kannattavaa toimintaa avomeren äärellä, saariston suojassa, kalastajien omistaessaan jo valmiiksi veneet. Kun bisneksiä tarpeeksi syvältä kaivaa, voi törmätä vironvenäläiseen rahaan. Vain todisteet puuttuvat. Joku kertoo huhuja, että kalastajat ovat kuuman tavaran välittäjiä ja rantakahvilat rahanpesuloita. Kaikki tietysti vakuuttavat toimivansa lain mukaan.
Remeksen kirjoissa ollaan nykyajassa, eikä nykyään rahdata pirtua, vaan huumeita. Niitä ei tuoda kalastusveneillä, vaan ohikulkevilla rahtilaivoilla. Huumeet poimitaan sieltä pienempiin aluksiin ja silloin ollaankin jo hämärän rikollisuuden äärellä.
Kirjani Ruben Waara-kirjojen henkilöissä ja tapahtumissa on ripaus totta, mutta kukaan ei löydä niistä suoraan itseään, vaikka niinkin joku voi väittää. Kaiken ei tarvitse olla totta, mutta kaiken pitää olla uskottavaa.
Matti Remes kirjoittaa vakavistakin rikoksista, mutta tarinoissa ei herkutella raakuuksilla. Veri ei lennä eikä väkivaltaa kuvata kovin tarkkaan. Ne eivät ole nordic noiria, vaan enemmän kaiken ikäisille sopivia hyvän mielen dekkareita. Silti murhia tapahtuu, yhdestä kahteen, jopa kolme per kirja. Siksikin murhat ovat meren äärellä käteviä, koska luonto on omassa roolissaan ja ruumis on helppo hävittää syvään veteen.
