Maisa Majakka Instrumentti-installaationsa äärellä.
Kuvat ja teksti: Hannele Salminen
Maisa Majakan näyttely on saanut nimensä kreikkalaismytologian kuvanveistäjä Pygmaliolta. Anna Nurmisen näyttelyä avaavassa tekstissä: Pygmalion pöyristyi riettaista elkeistä ja vikojen lastista, ”jonka naisten kuormaksi on antanut luonto”. Niinpä hän veisti ihannenaisensa norsunluusta.
Majakka sen sijaan rakentaa ilmeikkäät, enimmäkseen naisia esittävät keramiikkaveistoksensa käsin. Pinnalleen ne ovat saaneet lasitetta, lysteriä, kultaa ja platinaa. Vähempi ei kelpaisikaan näille oman tiensä etsijöille, jotka pohtivat identiteettiään ja kohtaloaan maailmassa, jossa miehinen katse on varannut naisille vain itseään miellyttäviä rooleja.
Kun avajaisissa kysyin tutulta taiteilijalta Kalle Hammilta, miltä hänestä tuntui tällaisen tyttöenergian pyörteissä, ”veikeältä”, hän vastasi. ”Teokset ovat kiusoittelevia, toisaalta itseensä ja omiin ajatuksiinsa vajonneita. Jotain on selvästi prosessissa.”
Totta, tuntuu kuin jokaisella veistoksella olisi kerrottavaa, muistoja, pohdintoja ja päätöksiä. Teosten nimet antavat tulkinnoille osviittaa, mutta jokainen meistä katselee eloisia veistoksia omien kokemustensa suodattamana.
Nuori Maisa Majakka seuraa omintakeisesti Kerttu Horilan ja Stina Saariston viitoittamaa tietä. Tämän voi todeta omin silmin taidokkaassa Pygmalion-näyttelyssä Galleria Halmetojassa 28.9. saakka. https://galleryhalmetoja.com/
