Toimittaja Arja Paananen kirjoitti hyytävän kirjan Venäjän kehityksestä
Teksti Heino Ylisipola
”Ymmärtääkö tavallinen suomalainen, mitä Ukrainan sota merkitsee, jos Venäjä voittaa sodan,” kysyy toimittaja Arja Paananen, kun haastattelin häntä Neuvostoliitosta ja Venäjästä kertovan kirjan ilmestyttyä viime syksynä.
Nyt Yhdysvalloissa on pidetty presidentinvaali ja voittaja Donald Trump on luvannut, että Venäjän ja Ukrainan sota loppuu, kun hän pääsee keskustelemaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Presidentit ovat jo käyneet ensimmäisen puhelinkeskustelunsa.
Parin viikon kuluttua sodan alkamisesta on kulunut kolme vuotta. Ratkaisujen aika on mitä ilmeisimmin lähellä.
”Kaikki, jotka eivät taivu Kremlin tahtoon, ovat natseja. Nyt Suomikin on natseja ja fasisteja täynnä,” jatkaa Paananen.
Arja Paanasen ja Anu Kuistialan kirja Kiehtova, katala Venäjä Arja Paanasen silmin ilmestyi Docendon kustantama 2024. Paananen kiittää kirjassaan valokuvaaja Mauri Ratilaista, jonka hän houkutteli lähtemään kanssaan Moskovaan syksyllä 1990. Kirjan valokuvista suurin osa on Ratilaisen ottamia.
Kirja kertoo Viitasaarelta syntyisin olevan toimittajan Arja Paanasen yli 30-vuotisista kokemuksista ja tapaamisista Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Hän on saanut kolme kertaa Suuren Journalistipalkinnon. Keväällä 2024 Paananen valittiin Vuoden journalistiksi. Hän asui ensimmäisen kerran Moskovassa 1990 – 1993 ja teki tuolloin juttuja Iltalehteen ja Keskisuomalaiseen. Ilta-Sanomiin Paananen siirtyi vuonna 1994.
Lokakuussa 2022 Venäjä ei myöntänyt enää viisumia ja työlupaa Paanaselle. Siitä lähtien hän on kirjoittanut ja analysoinut kotimaasta käsin Venäjän ja Ukrainan sotaa. Paananen on asunut Venäjällä yhteensä reilu kymmenen vuotta ja tuntee koko laajan maan erittäin hyvin. Hänellä on edelleen oma asunto Pietarissa, mutta hän ei pääse sinne.
”Tykkään venäläisten spontaanista elämänasenteesta. Siellä on helppo tutustua ihmisiin. Siellä ihmisillä on hetkessä elämisen taito. On siellä sellaisiakin ystäviä, jotka uskovat, että Venäjällä on oikeus tappaa ukrainalaisia. Jatkuva propaganda on tehnyt tehtävänsä. Sankaritarina toisesta maailmansodasta elää yhä.”
Paanasen mukaan Kremlin turvallisuus- ja propagandakoneisto on myrkyttänyt ihmisten mielet.
”Kaikki on lännen syytä”
selittää, että kaikki sen ongelmat johtuvat Yhdysvalloista ja muista länsimaista.
”Ukrainan sodan taustalla on puolestaan Washingtonin ovela suunnitelma slaavikansojen tappamisesta, kun venäläiset ja ukrainalaiset usutetaan sotimaan keskenään.”
”Kun muutin 1990-luvun alussa Moskovaan, yleinen selitysmalli kulki niin, että Vladimir Lenin oli ollut saksalaisten lähettämä salainen agentti, joka oli onnistunut tavoitteessaan tuhota tsaarillinen Venäjä. Neuvostoliiton kommunistijohto oli ollut puolestaan juutalaisten salaliitto,” kirjoittaa Paananen ja painottaa, että aina joku muu oli johtanut harhaan ja pettänyt hyväuskoista ja hyväntahtoista Venäjän kansaa.
Paananen kirjoittaa, että Neuvostoliiton viimeistä presidenttiä Mihail Gorbatshovia nimitellään Venäjällä nykyisin yleisesti lännen värväämäksi vaikuttaja-agentiksi. ”Väitetään, että länsi antoi Gorbatshoville Nobelin rauhanpalkinnon palkkioksi siitä, että hän romutti Neuvostoliiton. Propagandan mukaan Boris Jeltsinkin oli ulkovaltojen agentti, joka yritti tuhota Venäjän ujuttamalla maahan kaoottista demokratia ja saatanallista, läntistä arvomaailmaa.”
Sinisilmäiset suomalaiset
Paananen pääsi vuosein varrella seuraamaan kymmeniä Suomen ja Venäjän johdon välisiä korkean johdon tapaamisia. Uutisoinnin suurin haaste oli hänen mukaansa, että suomalaistoimittajat pääsivät näkemään tapahtumista vain vilauksen.
”Tapaamisten koreografia oli yleensä seuraavanlainen. Toimittajille ja kuvaajille järjestettiin muutaman minuutin mittainen kohteliaisuusnäytös, jonka aikana johtajat tervehtivät toisiaan ja vaihtoivat muutamia kepeitä fraaseja. Tämän jälkeen toimittajat poistettiin huoneesta ja varsinainen tapaaminen alkoi.”
Paananen kirjoittaa, että hänen oli helppo haistaa ja nähdä, kun Putin ryhtyi heti valtaantulonsa jälkeen kääntämään Venäjän kurssia menneeseen.
”Tätä muutosta meillä Suomessa ei kuitenkaan haluttu nähdä. Sanottiin, ettei Venäjästä saa lietsoa turhia uhkakuvia… Ajateltiin, että Venäjän kanssa voisi neuvotella aivan kuin se olisi normaali valtio.”
Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö, nykyinen Euroopan parlamentin jäsen Pekka Toveri (kok) kirjoittaa Paanasen kirjassa Venäjän ja Ukrainan sodasta.
”Varmaa on, että edessä on pitkä sota. Kummallakaan ei ole resursseja nopeaan sotilaalliseen voittoon. Länsi tämän ratkaisee. Se, kuinka kauan jaksamme tukea Ukrainaa. Putin odottaa, että länsi alkaa horjua. On meidän vikamme, että sota on kestänyt näin pitkään.”
Toveri uskaltaa ennustaa varmuudella vain kaksi asiaa. ”Ensinnäkin Venäjä rakentaa sotilaallisen suorituskykynsä paremmaksi kuin se oli ennen Ukrainaan hyökkäystä heti, kun sillä on siihen mahdollisuus. Toiseksi Venäjä on kymmenen vuoden päästäkin aggressiivinen ja autoritäärinen valtio, joka pyrkii horjuttamaan länttä.”
Paananen sanoo, että haluaisi olla uutisoimassa siitä hetkestä, kun Venäjän seuraava poliittinen suojasää koittaa. ”Kaikki voi muuttua nopeasti. Jos propaganda kääntyy, myös ihmistenmieli muuttuu. Silloin menisin kävelylle Pietarin keskustaan, ihailisin Nevan rantoja ja historiallisten rakennusten kauneutta.”
