Teksti ja kuvat Hilkka Kotkamaa
24.2. kaksi vuotta täyttä sotaa Ukrainassa. Siinä aihetta muistaa ukrainalaista taistelijakansaa, jonka kunniaksi Sanoma-torilla pidettiin yleisöä sykähdyttänyt tilaisuus. Sali oli täynnä seisomapaikkoja myöten ja siriimattina vielä paljon enemmän.
Ukrainalaisten lapsikuoro ja naiskuoro saivat meidän kyyneliin, joten sen jälkeen oli helppo antaitua sellomusiikin lumoihin. Suomalais-ukrainalainen sellisti ja dokumentaristi Lukas Stasevskij soitti sellistikumppaneineen niin, että soitto ylsi salin 30 metriä korkeaan kattoon asti. Ukrainalainen sairaanhoitaja Julia Pyvovar kertoi työpaikastaan Harkovan sairaalasta, joka oli jonkin aikaa venäläisten hallussa. Hän näytti videon sairaalan tyhjistä huoneista. Miksi, koska potilashuoneista oli viety kaikki sänkyjä myöten ja käytävät olivat täynnä särjettyä roinaa. Koko irtaimisto oli pakattu autoihin Venäjälle vietäväksi, vain röntgenlaite ei mahtunut autoon, joten sen he polttivat. Hoitajan Max-poika,4, on Suomessa turvassa, mutta mies oli ensin sotavankina ja nyt rintamalla.
Tilaisuudessa julkaistiin Pirjo Hounin uunituore kirja Sodan sellisti – Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurillaan. Yleisölle Lukas Stasevskij kertoi ukrainalaisen kulttuurin, kielen ja identiteetin merkityksistä sekä siitä että nyt ei ole kyse vain Ukrainasta, vaan koko Euroopasta, jonka kohtalo on uhattuna.

Lopuksi kirjailija Sofi Oksanen luki madonluvut Putinille. Tämän harjoittamat sotastrategitat salamurhineen, raiskauksineen ja naisten sortoineen kuuluvat venäläisen historian jatkumoon, jolla on juuret syvemmällä kuin Stalinin ajassa. Nyt köyhien Siperian peräkylien pojat sotivat, pommittavat, tappavat ja ryöstävät tielleen osuneet talot ja kodit mielikohteenaan naisten alusvaatteet, jota ovat suosittuja sotatuliaisia. Sota jatkuu. Loppua ei tiedä kukaan. Yleisö pyyhki silmäkulmiaan.
