Kuten Ulla Raskin kirjasarjan ensimmäinen Blanka Itämeren tytär-kirja vei Blankan vanhan, mutta rikkaan kauppamiehen puolisoksi Lyypekkiin. Mukanaan hänellä on ystävä ja piikatyttö Margot, joka on ystävänä luotettava, mutta yhtäkaikki palvelija ja matalampaa säätyä. Ei siis samanarvoinen.
Toisessa osassa Seitsemän tornin varjossa elämä arvostetun kauppiaan yläluokkaisena vaimona kulkee kuten oli odotettavissa. Mutta mitä kummaa tapahtuu Lyybekin satamassa? Tavallisesti täyteen ahdettu satama on yhtäkkiä melkein tyhjä, laivojen mastot harvenevat ja alue epätavallisen hiljainen. Ensin leviää huhu, joka osoittautuu todeksi: kaupunkiin on tullut paiserutto!
Alussa Blankan arkipäivä kuluu silkkipukujen valinnassa ja asuun sopivien korujen suunnittelussa. Kunnes elämä sai äkkijyrkän lopun. Kaupunkiin laskeutuu kauhu ja pelko: herkästi tarttuva rutto. Tauti vie puolison ja Blanka on enemmän kuin ymmällään. Kaupunginhuutaja ilmoitti, että kesäkuun 21. päivästä 1611, kaupunki suljetaan ja liikkuminen supistetaan minimiin.
Vilkas Kraysen talo hiljeni, ja Blankan oli otettava vastuu kauppahuoneesta, josta hän ei tiennyt mitään eikä ole tullut koskaan kysyneeksi edes perusasioita. Hän ei tiedä edes missä säilytetään yrityksen rahoja, kirjanpitoa, testamenttia, asiakasyhteyksiä tai mitään papereita. Oli keksittävä jotain, oli pakko. Hänellä ei ollut tietoa, taitoa eikä suhteita menestyksekkään kauppahuoneen hoitoon, joten asia on ratkaistava jotenkin. Kilpailijat ja kateelliset kärkkyvät nurkan takana.
Arvojärjestys on talossa ja koko yhteiskunnassa tiukka. Rouva on valtias ja palvelusväen tehtävä on palvella herrasväkeä, mutta palvelijoita hänellä on oikeus käsitellä miten haluaa, hyvin tai huonosti. Palvelijoilla ei ollut ääntä eikä valtaa.
On itsestään selvää, että raha kuuluu heille joilla sitä jo on. Rikkaampia saa esteettä kadehtia, köyhempiä halveksia. Kauppiassääty sai kahmia omaisuuksia vapaasti, mutta naisen omaisuus oli miehen omausuutta. Varakkaiden kauppiaiden määräysvallan ulkopuolella oli vain pulska papisto.
Ruttoepidemia oli ajan käsitysten mukaan jumalan rangaistus tehdyistä tai tekemättömistä synneistä. Rutto tappoi lopulta kolmanneksen lyybekkiläisistä eikä mikään enää ollut kuin ennen. Elämä kyllä palasi, mutta kaikki oli muuttunut, ihmisten arvojärjestyskin.
Kirja avaa hienosti varsin yksityiskohtaisen kuvan 1600-luvun kaupunkielämästä, jossa epätasa-arvo vallitsee eikä pahuus aina saa palkkaansa. Silti moni ihmiselon ilo ja suru muistuttavat meidän aikaamme, vaikka puitteet ovat aivan toiset. Kolmas osa on tulossa.
