Vihdoin kunnon elämäkerta Vihtori Kosolasta

Työn ääni -lehden kirjapaino hävityksen jälkeen. (Kuva Työväen arkisto)

Teksti Hilkka Kotkamaa

Historiantutkija Jukka-Pekka Pietiäinen on kirjoittanut perusteellisen kirjan Vihtori Kosolan elämästä Vihtori Kosola – mies ja myytti. Kirjoitustehtävä ei ole ollut helppo, koska Kosolan henkilökohtainen arkisto on kadonnut, liekö hävitetty, ja Lapuanliikkeen arkistosta on jäljellä rippeitä.

Onneksi Kosolan kirjeitä löytyy muiden henkilöiden arkistoista. Esimerkiksi jääkäriliikkeen vaiheet tunnetaan aika tarkkaan ja lapuanliikkeen, koska siitä on muutamia päteviä tutkimuksia. Oli hyvä, että Kosola oli julkisuuden henkilö ja hänestä kirjoitettiin lehdistössä paljon ja hänen tekemisiään seurattiin tarkasti. Löysin aineistoa Venäjän santarmihallinnon arkistosta ja saatoin käyttää lakonmurtajajärjestö Viestirauhan aineistoa. Muistitietoakin oli käytettävissä.

Alunperin Kosola oli lapualainen maanviljelijä, joka oli kiinnostunut maanviljelyn lisäksi yhteiskunnallisista asioista. Hänet aktivoi niihin vuoden 1918 tapahtumat kommunismin vihaavansa ja ”armottomana konekivääri­miehenä”. Mistä aktivismi lähti lakeuksien keskeltä?

Taustalla olivat ns. sortovuodet ja niistä kasvanut itsenäisyystahto. Kosolan aktivismin merkittävin sysäys tuli loppuvuodesta 1915, kun hän ryhtyi jääkärivärvääjäksi. Niistä toimista hän joutui vuodeksi vankilaan. Vuoden 1918 tapahtumat vahvistivat hänen venäläisvihaansa. Sodan jälkeen värväyksestä tuli hänelle elämäntapa. Hän värväsi miehiä Viron vapaussotaan, Aunuksen retkelle, Karjalan kansannousuun ja lakonmurtajiksi. Vuoden 1929 lopulla hän oli mukana siirtämässä taistelua yleisen politiikan puolelle.

Talonpoikaismarssia Senaatintorille 7.7.1930 johti liikkeen keulakuvaksi noussut Vihtori Kosola.

Kosolan elämässä aiemmin tapahtuneet asiat olivat tehneet Kosolasta jo valmiiksi tunnetun ja niihin toimiin hänen maineensa perustui. Mukana oli sattumaakin. Kommunisminvastaisen taistelun monet helsinkiläisetkin aktivistit halusivat pääpaikaksi Lapuan, josta oli ennenkin lähdetty liikkeelle eli tammikuussa 1918. Lapuanliikkeen aloittajista Kustaa Tiitu ja Artturi Leinonen eivät hyväksyneet laittomuuksia ja jäivät syrjään. Kosolakin oli aluksi maltillinen, mutta Työn Ääni-lehden kirjapainon särkemisen yhteydessä ja sen jälkeen hän hyväksyi laittomuuksia, kuten kyyditykset. Historia tempasi Kosolan mukaansa. 20-luvulla hänestä tuli lakonmurtaja,  eteläpohjalainen maalaisliittolainen  järjestöjyrä ja kommunismin vastustuksen keulakuva. Mikään näistä ei lähde tyhjästä, vaan aktivismille on kasvupohja Pohjanmaalla. Yksi merkittävä virstanpylväs Kosolan toiminnassa oli hänen osuutensa Mäntsälän kapinassa.

Lapuanliikkeen johto päätyi Mäntsälään vasta tapahtumien päätösvaiheessa, tilanteessa, jossa oli selvää, ettei siitä ei tulisi mitään. Koko touhu oli käsittämätöntä, alkoholin värittämää sekoilua. Kosola ja muut yllättyivät valtiovallan jyrkkyydestä. Tilanteen rauhoittaminen oli presidentti Svinhufvudilta valtiomiehen taidonnäyte. Vihtorille oli kova paikka, että keskeisenä toimijana presidentin kanssa oli hänen vaimonsa setä Jalo Lahdensuo.  Vankilareissu tästäkin seurasi.

Kautta linjan vuodesta 1918 aina 1930 luvulle asti kestävän ajan suomalainen politiikka varsin jyrkkää ja väkivaltaista.  Jukka-Pekka Pietiäinen korostaa, että moni asia johtui laajemmasta mullistuksesta, joka maailmalla vallitsi. Oli tietysti huono asia, että poliittinen ilmapiiri oli kireä ja repivä juuri kun Suomeen saatu itsenäinen isänmaa.

On totta että elettiin murrosaikaa. Oli maailmansota ja Venäjällä koettiin kaksi vallankumousta. Euroopan eri puolilla kuohui. Suomessa käytiin vapaussota/sisällissota, joka jakoi kansaa kahtia. Samaan aikaan täytyy muistaa, että oli aika paljon maltillisia porvareita ja vasemmistoa, jotka ajoivat kansallista eheyttämistä. Tämä maltillinen linja voitti.

Jukka-Pekka Pietiäinen kertoo kirjassaan tutkijan näkökulman näihin kuohuviin aikoihin ja tähän kiistanalaiseen mieheen Vihtori Kosolaan. Onko hänen tehnyt mieli ottaa kantaa näihin kiistakysymyksiin, puolesta tai vastaan?

Ei. Kirjan saamasta vastaanotosta päätellen se oli oikea ratkaisu. Olen tutkija, en poliitikko.

Vihtori Kosola oli Lapuan Sanomien kuvauksen mukaan ”tanakka-akselinen, vahvaniskainen, mutta liikkeiltään nopea. Hänen tummista silmistään singahtaa kiivastuksen kipinä yhtä nopeasti kuin sen sivuuttaa leppynyt ilme liikkuvaisilla kasvonpiirteillä” Suonissa hänellä on pohjalaisen suvun perintönä ”verensä kuohahtelevat pisarat”. Huonot elämäntavat, erityisesti alkoholinkäyttö, veivät hänet hautaan vain 52-vuotiaana.

Jukka-Pekka Pietiäinen valottaa kirjassaan merkittävällä tavalla Lapuanliikkeen ja Kosolan merkitystä ja paikkaa Suomen historiassa.

Lapuanliike ja Kosola olivat lyhyen aikaa 1930-luvun alussa kommunisminvastaisen taistelun airueita. Ns. kommunistilait säädettiin, mutta liike sortui laittomuuksiin ja se lakkautettiin Mäntsälän kapinan jälkeen 1932. Selvä virhe oli taistelun kääntäminen myös sosialidemokraatteja vastaan. Paradoksaalisesti tämä oikeistoradikaali liike kivesi tietä punamultayhteistyölle, mikä ei ollut sen tarkoitus.