Taiteilija huvipuistossaan.
Teksti ja kuvat Hannele Salminen
Kun Kiasman viidennen kerroksen näyttelysaliin astuu, tuntuu kuin olisi joutunut huvipuiston välkkyvien värivalojen, kimalluksen ja erilaisten rakennelmien ja äänten hälisevään karnevaaliin.
Ensivaikutelma kuitenkin pettää, kun perehtyy tarkemmin ranskalaisen Pauline Curnier Jardinin viidestä eri teoksesta rakentuvaan kokonaisinstallaatioon. Sen merkityskerroksista avautuu syvälle porautuvia näkyjä, jotka vievät viihteen ja vallankäytön epäpyhään allianssiin. Näyttely sai taiteilijan mukaan inspiraationsa huvipuistosta.
Naisten kehot ovat kautta historian olleet viihteen materiaalia. Alistaminen ja vallankäyttö koskevat myös marginalisoituja ihmisryhmiä. Näyttelyn rakennelmat kätkevät uumeniinsa pieniä elokuvateattereita, joiden ”näytöksissä” taiteilija käsittelee näitä hänelle tunnusomaisia aiheita, hurmosta, lihallisuutta, väkivaltaa ja seksiä. Teoksista löytyy myös voimaannuttavia elementtejä.
”Näyttely on ollut Kiasmalle iso urakka”, totesi museonjohtaja Kiira Miesmaa lehdistötilaisuudessa. Se on helppo uskoa, sillä viidennen kerroksen korkea sali on otettu maksimaalisesti käyttöön. Kokonaisinstallaation osat on rakennettu paikan päällä kierrätysmateriaaleista. Työhön on tarvittu myös Kiasman teatteritiimin apua.
”Huvipuistossa” vaellellessa voi kurkistaa Hautakammion peep showhun, jonka seinille transnaiset ovat piirtäneet arkeaan. Lemmentunnelin video Kuiviin vuotaneet on uudelleentulkinta Jean Genet’n kulttielokuvasta Un Chant d’Amourista. Nuoret miehet on siinä vaihdettu ikääntyviin naisiin.
Lopuksi päädyin mahtavan Colosseumia muistuttavan rakennelman verenpunaisen areenan katsomoon. Fat to Ashes -video jatkaa antiikin Rooman amfiteatterin julmaa perinnettä, jossa karnevaalihumu ja väkivalta vuorottelevat dokumentaarisissa kohtauksissa.
Poistuin näyttelystä vaikuttuneena, en ahdistuneena. Vaikka paikoitellen näkemäni kohtaukset olivat rankkoja, taiteilija Pauline Curnier Jardinin teatteritausta näkyy siinä, miten taitavasti hän on ”pienoisnäytelmänsä” dramatisoinut. Hän ei mässäile väkivallalla vaan tunkeutuu nopeilla leikkauksillaan katsojan tajuntaan, miettimään vallan olemusta ennen ja nyt.
Colosseumin kellot kumahtelevat hienossa The dawn is red when the dew coagulates. The free standing joys -näyttelyssä 23.2.2025 saakka Kiasmassa. https://kiasma.fi/