Teksti ja kuva Hilkka Kotkamaa
Kirjailija Max Manner on saanut Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka-palkinnon teoksestaan Harha. Se on itsenäinen tarina, joka on löyhää jatkoa Mannerin edelliseen kirjaan Hermopeli. Sen lopussa jäi hiukan auki, kuinka rikosylikomisario Harri Hirvikallio oikein jaksaa. Melko hyvinhän hän, hengissähän se, varsinkin kun taas oli uusi tapaus edessä. Ei auta poliisin panna vastaan vaikka mieli tekee.
Selviytymistään odottaa tapaus, jossa mies löytyy kuolleena omasta sängystä. Ruumiin huomaa purserina lavalla työskentelevä vaimo vasta seuraavana päivänä tultuaan myöhään työkeikalta Ruotsin laivalta. Järkytystä lisää se, että miehessä on pahoinpitelyn merkkejä, eikä vähennä että mies on ammatiltaan poliisi. Liittyykö tapaus jotenkin hämärään klubiin, johon pääsee vain valitut, nyrkkeilemään ilman sääntöjä? Poliisi on kuollut, tapauksen ulkoiset merkit ovat selvät, mutta muu onkin epäselvää. Löytyykö vastausta kännykästä, kotitarkastuksesta, onko autossa jotain hämärää? Ja lopuksi, mihin Hirvikallio katoaa. Sekin selviää, vai onko se se harha?
Poliisin työssä tulee vastaan väkivaltaa ja ikäviä asioita kuten murhia, mutta myös huumori pilkahtaa. Yksi kirjan hahmoista on Max, joka ei ole suinkaan kirjailija itse, vaan päähenkilö Hirvikallion viisas koira.
Kirjassa kaupunkikuvaus viehättää lukijaa ja voi kuvitella että turkulaiset ovat kaupungin merellisistä maisemista ihan innoissaan.
Max Manner: Harha. Bazar, 2024. 365 s.
