Teksti Heino Ylisipola
Kuvat Helena Ylisipola
Talvi koettelee koko Suomea: kovaa pakkasta, lunta, tuulta ja välillä suojasäätä. Liikkuminen on hankalaa ja jopa haasteellista.
Kynttilänpäivänä 2024, pakkasten keskellä, saimme kuunnella Helsingin Viikin kirkossa itävaltalaisen Franz Schubertin (1797–1828) säveltämän Winterreisen, suomeksi Talvinen matka. Se on 24 laulun sarja, joka pohjautuu Wilhelm Muellerin runoihin.
Laulut kuvaavat yksinäisen kulkijan matkaa tuulessa ja tuiskussa pois rakkaan naisen luota kohti tuntematonta päämäärää; välillä hyvin surullisesti, välillä iloisemminkin.
Viikin kirkossa Winterreisen lauloi Elja Puukko, baritoni ja häntä säesti Risto Lauriala, piano. Esitys oli niin hyvä, että yli tunnin kestänyt laulusarja kietaisi heti mukaansa. Ohjelmalehtisestä oli helppo seurata saksaksi laulettuja lauluja.
Winterreise vie kuulijan ihmisen olemassaolon peruskysymysten äärelle. Se ilmestyi lähes 200 vuotta sitten, 1827, mutta ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Aina ovat ihmiset ponnistelleet iloista ja suruista huolimatta elämässään eteenpäin ja niin on oleva jatkossakin.
Puukko on levyttänyt Laurialan kanssa Winterreisen Fuga-levymerkille. Puukko on esiintynyt liedlaulajana niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän on opiskellut kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiassa. Debyyttikonsertissaan Sibelius-Akatemiassa Puukko lauloi juuri Schubertin Winterreisen.
Winterreisen laulut ovat liedejä, jotka olivat varsinkin 1800-luvun Saksassa erittäin suosittuja. Winterreise kuuluu monen laulajan esitysrepertuaariin. Se on levytetty yli 300 kertaa ja uusia levytyksiä tulee edelleen.
22. laulu on Mut! Rohkeutta! Fliegt der Schnee mir ins Gesicht Jos lunta tuiskuttaa kasvoilleni, schuettl’ ich ihn herunter. ravistan sen pois. Wenn mein Herz im Busen spricht, Jos sydämeni rinnassani jotain sanookin, sing’ ich hell und munter. minä vain laulan kirkkaasti ja iloisesti. Höre nicht, was es mir sagt, En kuuntele, mitä se minulle sanoo, habe keine Ohren; Ei minulla ole korvia; fuehle nicht, was es mir klagt, en tunne sen valitusta, Klagen ist fuer Toren. valittaminen on hullujen hommaa. Lustig in die Welt hinein Reippaasti vaan päin maailmaa, gegen Wind und Wetter! tuulta ja säätä vastaan! Will kein Gott auf Erden sein, Jollei maan päällä ole jumalaa, sind wir selber Götter! ollaan siten itse jumalia!
Winterreisen kulkija näkee teiden varsilla viittoja, jotka ohjaavat kohti kaupunkeja, mutta hän vaeltaa tuskissaan ikään kuin niitä huomaamatta. Hän vaeltaa rauhaa saamatta, mutta sitä etsien.
Schubert kehitti saksalaista yksinlaulua, liediä, vakavasti otettavaksi musiikiksi. Hän oli poikkeuksellisen lahjakas säveltäjä. Jo viisivuotiaana hän otti viulutunteja isältään ja pianotunteja isoveljeltään.
Schubert pääsi 11-vuotiaana erittäin kuuluisan musiikinopettajan Antonio Salierin oppiin. Salier totesi kerran, kun kuuli Schubertin laulavan, että ”Itse Jumalan on täytynyt opettaa Schubertia!”
Schubert kuoli synnyinkaupungissaan Wienissä vain 31-vuotiaana.
Winterreisen voi kuunnella myös kotisohvalla baritoni Arttu Katajan laulamana ja pianisti Pauliina Tukiaisen säestämänä. Levyn on julkaissut pieni turkulainen laatukustantaja Alba Records. Alba on ainoa kotimaisessa omistuksessa oleva klassiseen musiikkiin keskittynyt levymerkki.
Katajan laulajanura käynnistyi Lappeenrannan laulukilpailujen voiton myötä. Tukiainen on kansainvälisesti arvostettu liedmusiikin tulkitsija ja opettaja. Vuonna 2017 Tukiainen nimitettiin liedmusiikin professoriksi Salzburgin Mozarteumiin.
