Kolmen viikon välein taidekansa sukkuloi torstaisin Helsingin gallerioiden avajaisista toiseen, tutkiskelee uusia teoksia, tapaa tuttuja ja viihtyy iloisessa menossa. Taide näyttää elävän ja voivan hyvin ankeista ajoista huolimatta. Tältä kierrokselta minun mieleeni jäi kaksi toisistaan poikkeavaa, vaikuttavaa näyttelyä.

Hippolyten Studiosta kantautuva räminä ja kolina herätti uteliaisuuteni. Mitä siellä tapahtuu? Pian selvisi että melun sai aikaan mediataiteilija Nina Lassilan videolla nelinkontin taaperteleva romumöykky, näyttelyn nimikkoteos The Creature, Otus. Se veti perässään ja tiputteli kolisevaa elektroniikkaromua, keräsi päälleen uusia romppeita.

Miksi isä käyttäytyy joskus kummallisesti? Koska hän on ollut vankilassa, sanoo äiti. Miksi isä on joskus vihainen televisiolle? Koska näyttää sotauutisia hänen kotiseudultaan Palestiinasta. Isä ei ymmärrä, miksi palestiinalaisia ihmisiä ajetaan pois kotoa ja miksi Valtio, Israel, jyrää heidän kotinsa puskutraktorilla ja vie heidän maansa. Näitä miettii Amira-tyttö kotonaan Suomessa, jossa on suomalainen äiti ja Palestiinasta kotoisin oleva isä.

Muinaiset veistokset heräävät eloon Sofia Kukkosen tunnelmallisissa öljymaalauksissa Antiikin puutarha -näyttelyssä Brondalla. Taiteilija on nyt asunut Intiassa kolmisen vuotta. Hän oli ajatellut maalaavansa aiheita maan kulttuurin inspiroimana. ”Niin ei vain tapahtunut, joten pysyin minulle tuttujen naishahmojen parissa”, taiteilija kertoi. 

Laterna Magican kahdessa ryhmänäyttelyssä riittää monipuolista katseltavaa. Kirjagalleriassa voi ihailla Etelä-Helsingin kansalaisopiston opiskelijoista koostuvan Toimelan metalligrafiikan työpajan Primavera!-kevätnäyttelyä. 

Sanna Mansikkamäen ja Anni Majanderin kauniisti kuvitettu Toukola – Rakkaudesta arkiruokaan -kirjan avulla loihdit hetkessä herkkuja yhteiseen pöytään. Kotiliesi-lehden ”pikkusisko” Toukola on myös nettiyhteisö, jonka ohjeet ja vinkit päivittyvät koko ajan.