Joulun lähestyessä pukkaa Walt Disneyn piirrosstudio maailmalle päräyttävän animaation. Niin tänäkin vuonna. Suosittu Zootropolis saa kakkososan ja vauhti senkun lisääntyy sekä tarinassa että teknisessä taitavuudessa.

Hannu Väisäsen kirjat avaavat aina uusia maisemia. Joskus lapsuuteen Oulun karulla kasarmilla, toisinaan Savonlinnan taidelukiossa. Viimeksi hänen kirjansa ovat vieneet Väisäsen nykyiseen kotimaahan Ranskaan.

Toisen maailmansodan päätyttyä maailma oli sekaisin ja neuvoton. Hitler oli tappanut itsensä, keskitysleirien kauhut paljastuneet ja Eurooppa raunioina. Mitä tehdä sotasyyllisten natsijohtajien kanssa? Yksinkertaisinta olisi teloittaa koko porukka, mutta silloin olisi vaara että hirmuiset teot jäisivät piiloon ja rikokset selvittämättä.

”Minä menen Amerikkaan, sinne menee kaikki. Kultasannalla sanoitettu on Amerikan raitti”. Näin laulettiin pohjalaisessa rallatuksessa runsas sata vuotta sitten, Silloin köyhällä Suomenniemellä heräsi ajatuksia lähteä etsimään parempaa elämää jostain muualta. Nälkävuodet olivat vielä muistissa ja monilla maatiloilla riitti raivattua peltoa vain vanhimmalle veljelle. Silloin lähti voimallisesti kiertämään huhu Amerikasta, jossa maata oli tarjolla 65 hehtaaria ihan ilmaiseksi ja työitä kaivoksissa, metsissä, kalavesillä ja laajoilla mailla.

Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksen Mirage-näyttelyn teokset tuovat mieleen William Turnerin valousvaan häipyvät tai sieltä hiljalleen paljastuvat maisemat. Nyt on kuitenkin kyse taidemaalari Veronica Östermanin 40-vuotistaiteilijajuhlasta, jota hän viettää 29 tunnelmallisen öljymaalauksen näyttelyllä.

Kauempaa katsottuna Jaro Palmun maalaukset hänen näyttelyssään Wabi-Sabi hohtavat harmonisina kuin Rothkon värikenttämaalaukset. Mutta kun astuu lähemmäs, ne alkavat elää, pintastruktuurit muodostavat omanlaisiaan kuvioita, paksuuntuvat ja niistä syntyy kasvustoja kuin Särestöniemen maalauksissa. Kaiken lisäksi taiteilija on vielä viiltänyt teosten pintaan naarmuja, joita hän kutsuu haavoiksi.