Vaikka Marjatta Tapiolan uudet maalaukset Galerie Forsblomissa kumpuavat Ovidiuksen Muodonmuutoksia-teoksen myyteistä, ne ovat totisinta totta tänäkin päivänä. Sävykkäissä teoksissa luonnosviivoista ja paikoin paksusta maalausjäljestä syntyy herkkyydessään vahva, koskettava tunnelma. 

Risteileviä polkuja, solia, umpikujia ja oikoteitä. Oranssia, vihreää ja sinistä. Harmaita kiertoteitä ja määrätietoista mustaa. ”Äläkä unohda minua!” vinkaisee violetti. Näistä monenmuotoisista aineksista Ullamaija Hänninen on luonut polveilevat teoksensa. 

Pirkko Mäkelä-Haapalinnan näyttelyn Ajast’ aikaan teokset koukuttavat Galleria A2:ssa. Niiden päämateriaali pastelli on saanut seurakseen akryylia, vernissaa, seepia-inkiä, hiiltä ja lyöntihopeaa. Maalauksissa figuratiiviset ja abstraktit elementit tuntuvat viihtyvän hyvin yhdessä. Aivan kuin niillä olisi jotain tärkeää kerrottavaa.

Riikka Smolander-Slotten tarinallinen tietokirja Plastiikkakirurgi Atte Manninen – Ihmisten korjaaja valottaa meille maallikoille niitä lähes käsittämättömältä tuntuvia operaatioita ja toimenpiteitä, joissa kirurgin veitsen viillot pelastavat ja parantavat ihmisiä.

Mikä olisikaan sopivampi ympäristö kirjallisuustapahtumalle kuin kukkiva ja viheriöivä Villa Salinin puutarha Helsingin Lauttasaaressa (Tiirasaarentie 2). Siellä vietetään Ecce Homo -tapahtumaa neljättä kertaa, kuuden kirjailijan voimin. Pride-kuukauteen sijoittuva tapahtuma keskittyy laatukirjallisuuteen ja kirjallisuuden lajien moninaisuuteen.

Olipa Anneli Kanto tehnyt vahvan keitoksen, mutta vahvat ovat aineksetkin. Isovihan tekeminen oopperaksi Ilmajoen Musiikkijuhlilla esitettäväksi ei ole ihan helppo temppu. Kun venäläiset kasakat saapuvat Pohjanmaalle pahat mielessä, ihmiset pakenevat metsään, lapset ryöstetään Venäjälle aivopestävälsi ja karamelleillä lahjottavaksi ja väkivalta leijuu kaiken yllä.