Pertti Kukkonen ja väribetoniveistos Harmattan.
Kuvat ja teksti: Hannele Salminen
Lallukan Taiteilijakotisäätiön 100-vuotisjuhlia vietetään monin tavoin. Osa ohjelmistoa on Lallukassa asuvien 27 kuvataiteilijan teoksista koostuva, kevään mittainen viiden näyttelyn sarja Ateljee. Nyt on vuorossa Ateljee 4, viiden taiteilijan ryhmänäyttely upeassa, pohjoisessa valossa kylpevässä ateljeetilassa.
Näyttelysarjan kuraattori Satu Metsola on paneutunut tehtäväänsä ”innolla ja rakkaudella”. Näyttelyt eivät ole vain Lallukan taiteilijoiden tuotannon esittelyä, vaan jokaisella näyttelyllä on oma ilmeensä ja tunnelmansa. Edellisen näyttelyn monissa teoksissa pääroolissa oli ihminen, nyt nähtävillä olevan neljännen näyttelyn teoksia leimaavat monenlaiset tilat ja paikat.
Marjatta Hanhijoki on värikkäissä akvarelleissaan kuvannut Lallukan ateljeekotiaan. Siellä vallitsee kevyt, ilmava tunnelma. Valot, varjot ja heijastukset leikkivät esineiden pinnoilla ja todistavat, miten kaunista arki on, kun sen oikein oivaltaa. ”Arjen runoutta”, kuten Metsola oivaltavasti toteaa. Hanhijoki nimitettiin avajaisissa Taidemaalariliiton kunniajäseneksi.
Pertti Kukkosen kookkaat teokset osoittavat, miten niinkin karskeilla työvälineillä kuin taltalla ja moottorisahalla voi luoda herkän tunnelmallisia teoksia. Hänen väribetoniveistoksensa Harmattan on saanut nimensä Saharasta puhaltavalta hiekkaa kuljettavalta tuulelta, joka värjää auringonkin punertavaksi.
Päivi Sirénin tinkimättömät matta-akryylimediumilla ja puuvärikynillä kankaalle luodut pienikokoiset, abstraktit teokset paljastuvat eloisiksi ja vivahteikkaiksi, kun niitä lähemmin tarkastelee. Nopein vedoin kerrostaen on syntynyt viivojen leikkiä, teoksia, jotka saavat katsojan meditatiiviseen mielentilaan, kun niihin pitempään uppoutuu. ”Minimalistisia kuiskauksia”, luonnehtii Metsola.
Ipi Kärjen suurikokoiset öljymaalaukset vievät lapsuuden muistoihin. Vaikka teoksissa on esittäviäkin elementtejä, metsää, järvenselkää ja soutuvene, maalaukset ovat pikemminkin mielikuvia ja mielentiloja koetusta. Kerroksittain maalatut teokset avautuvat ja kutsuvat sisäänsä, kun niiden kanssa pitempään seurustelee.
Anitta Ruotsalaisen objektimaalausten kokonaisuus on saanut nimensä Kreetta Onkelin romaanista Ilonen talo. Monenlaisista ongelmista huolimatta siellä vallitsee päällimmäisenä elämisen ilo. Ruotsalainen on purkanut ja uudelleen koonnut nukketaloja, omia ”ilosia talojaan”. Maalannut niiden pinnoille ihmisiä, tapahtumia ja kertomuksia.
Ruotsalaisen vahvatunnelmaiseen maailmaan pääsee eräänlaisen siirtymäriitin kautta nousemalla rappuset ateljeen parvelle. Siellä voi astua taiteilijan kolmiulotteisiin kollaaseihin ja tarinoihin. Ja tunteisiin, kuten taiteilija kirjoittaa: ”Kaikki kauneus ja rumuus silmissäni, tunteet ilossa ja surussa, toiveet ja usko ovat aina läsnä ja liikutuksen lailla avartavat mieleni.”
Hieno tilaisuus kurkistaa upeaan ateljeeseen ja siellä vaihtuviin näyttelyihin jatkuu 12.6. saakka. Ateljee 4 on nähtävissä 28.5. saakka. Kun näyttelysarja päättyy, tila on vuokrattavissa taiteilijoiden ateljeeksi. Täältä lisää tietoa: https://taiteilijakoti.fi/ateljee-nayttelysarja/
Nyt jos koskaan tarvittaisiin Juho Lallukan kaltaisia mesenaatteja. Köyhästä karjalaisesta paimenpojasta kasvoi menestyvä suurliikemies ja merkittävä taiteen tukija, jonka ansiosta meillä on Lallukan kaltainen taiteen kehto. https://taiteilijakoti.fi/
Marjatta Hanhijoen Asetelmapöytä, Lallukka.
Anitta Ruotsalaisen Ilonen talo.
