Emma Sarpaniemi ja yksityiskohta teoksesta Kaulimella Suoraksi.
Teksti ja kuvat: Hannele Salminen
Kolmen viikon välein taidekansa sukkuloi torstaisin Helsingin gallerioiden avajaisista toiseen, tutkiskelee uusia teoksia, tapaa tuttuja ja viihtyy iloisessa menossa. Taide näyttää elävän ja voivan hyvin ankeista ajoista huolimatta. Tältä kierrokselta minun mieleeni jäi kaksi toisistaan poikkeavaa, vaikuttavaa näyttelyä.
Emma Sarpaniemi kulkee omaperäisellä tavallaan Elina Brotheruksen viitoittamalla tiellä näyttelyssä Snake Lifter Helsinki Conteporaryssa. Omakuvissaan hän kantaa toukkaa, väittelee ponin kanssa, säälii itseään ja puuhastelee patongin kanssa hulvattomassa Frech Girl-series sarjassaan.
Vaikka huolella sommiteltuja, sävykkäitä värikuvia voisi ihastella vain visuaalisesti nautittavina teoksina, se ei onnistu, sillä kuvat rikkovat normeja ja hyvän maun rajoja räväkästi ja tyylikkäästi. Taiteilija kertoo naiseuden kokemuksen olevan hänen teostensa kantava teema. Hän haluaa ”toimia teoksissaan myös alustana katsojan mielikuvitukselle”.
Siinä hän onnistuu, sillä ystäväni parikymppinen tyttärentytär kertoi avajaisissa kuvien nostaneen mielen pinnalle hänen omia tuntemuksiaan nuorena naisena. ”En tuntenut olevani mitenkään seksuaalinen, silti minua katsottiin objektina”, hän muisteli.
Omaa mielikuvitustaan voi testata näyttelyssä 1.6. saakka Helsinki Contemporaryssa. https://helsinkicontemporary.com/
Vallan toisenlaiseen maailmaan astuin Anhavalla. Karoliina Hellberg on saanut inspiraatiota öljy- ja akvarellimaalauksiinsa 1600-luvun skotlantilaisista aurinkokelloista ja niihin kaiverretuista viesteistä.
Aika ja sen suhteellisuus on kiehtova teema, jota sadunomaisissa teoksissa tarkastellaan. Aurinkokellokin tunnustaa rehellisesti jo näyttelyn nimessä: I only count the sunny hours. Ehkä meidänkin kannattaisi tehdä samoin.
Suurikokoisten öljymaalausten maailmoissa tapahtuu monenlaista. Niiden valoja, varjoja, värejä ja monenlaisia tiloja tarkastellessa tuntee uppoavansa teoksiin, ja aika unohtuu. Tällä matkalla minua viehättivät näissä sadun tai unen maisemissa samoilevat pienet ihmishahmot. Joidenkin teosten taustalla komeili tallinnalaisella Ubu Noir litografiapajalla toteutettu tapetti, taideteos jo itsessään.
Ajan olemusta voi pohdiskella Galerie Anhavalla 1.6. saakka. https://anhava.com/
Nyt kannattaa suunnata Kaapelille, sillä suuressa ja valoisassa Merikaapelihallissa on käynnissä TEOS 2025 myyntinäyttely 9 – 18.5. Sen järjestävät Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot ry sekä Valokuvataiteilijoiden liitto. Luvassa on monipuolinen kattaus veistoksia, taidegrafiikkaa sekä valokuvataidetta ja valokuvataidekirjoja. Täältä lisää tietoa: https://teosvalitys.fi/
Karoliina Helbergin Hockney’s Library.
